Kiitos, kiitos Miikka Ruokanen, kun sai pitkästä aikaa kuulla Lutherin opetuksen näkemyksiä Raamatusta. Todella virkistävää kuultavaa. Aivan liian vähän kuulee tällaisia näkemyksiä Lutherista. Minä haluaisin kuulla lisää vastaavia opetuksia ja keskusteluja. Siis Lutherin opetuksia. Tuntuu, että kaiken laisia muita näkemyksiä ja opetuksia on pilvin pimein verkossa. Ja meidän uskonpuhdistaja on unohtunut täysin näistä keskusteluista. Luther jos kuka on koeteltu henkilökohtaisesti uskossaan Kristukseen. Tulen läpi koeteltu, totisesti. Aivan kuten kerroit, usko on Pyhän Hengen työtä meissä ja se syntyy Pyhän Hengen vaikutuksesta. Jos siinä vähäkään on ihmisen omaa työtä tai ansiota, usko ei ole aitoa.

Kolminaisuusopin kautta ei voi saada ymmärrettävää kuvaa Jumalan suunnitelmasta kaiken ennallistamiseksi. Jos meidän lähtökohtamme on se, että Raamattu on kokonaan kaikkivaltiaan Jumalan sanaa, niin miten on perusteltavissa se, että Raamattu ei puhu sanaakaan kolmiyhteisestä Jumalasta. Myöskään Jeesus ei sano olevansa kolmiyhteisen Jumalan yksi osa.. Jos Raamattu ei puhu sanaakaan mistään kolminaisuudesta, niin on varmaa, että mitään sellaista ei ole olemassa.

Tota loppuosaa ja sitä sitaattia vois käsitellä seuraavassa jaksossa. Menee aika korkeelta ja kovaa. Kiitos 👌

Olli-Pekka Vainio avasi aikoinaan Dogmi- ja teologianhistoria -kurssilla Lutherin Sidottua ratkaisuvaltaa monin tavoin kiintoisasti. Hän mainitsi esimerkiksi, että "Luther perustelee Jumalan kaikkitietävyydellä tahdon sidonnaisuutta mutta katuu tätä myöhemmin Genesis kommentaarissaan, koska ymmärtää maalanneensa itsensä nurkkaan. Vainon mukaan se on äärimmäinen veto ajatella, että kun Jumala tietää, niin siitä seuraa välttämättä, että teet sen juuri niin. Siitä taas seuraa, että Jumalan ennaltatieto vaikuttaa tekemiseesi, eli Jumala on vastuussa tekemisistäsi." Kaksisuuntaisesta predestinaatiosta Vainio antoi esimerkin, että "Jos kävelen avannon ohi ja minulla on kaksi köyttä, joita voin heittää ja heitän Matille köyden ja eri avannossa Teppo hukkuu, niin en hukuttanut Teppoa, vaan pelastin Matin mutta Teppo hukkui muka omasta syystään. Mutta olisin voinut pelastaa myös Tepon ja jättää Matin. Eli ajatuksessa ei ole järkeä. Käytännössä lopputuloksen kannalta eka malli on Luther, joka kulkee avannon ohi ja toinen malli Augustinus tai Calvin, joka kovasydämisenä näkee Matin ja Tepon ja sanoo Matille, että ongin sinut mutta Teppo sinut jätän siihen. Joten mikä ero Lutherin ja Calvinin kannoissa on? Ei mikään. Mutta Luther ajattelee, että ei tiedä miksi Teppo hukkuu. Eli ei halua sanoa, että Jumala ei halunnut pelastaa Teppoa." Vaino vielä lisäsi, että "Erasmus sanoo Lutherin teoksesta, että Jumalasi alkaa näyttämään perkeleeltä. Luther komppaa, että se on uskon ylin aste, että kun Jumala alkaa näyttämään perkeleeltä, niin siltikin tulee uskoa, että Jumala on hyvä." Vielä Vainio totesi, että "Reformoidut ajattelee, että luterilaiset eivät uskalla sanoa vaan ääneen miten asia on. Lutheria ei pidä lukea analyyttisen teologian esimerkkiteoksena, vaan nöyryysteologian teoksena, eli filosofisten väitteiden tarkoitus on nöyrryttää ihmistä, saada havainto ettei järjellä voi ymmärtää näitä asioita täysin ja Jumalassa on kauhistuttava ihmiselle vaarallinen ja pelottava elementti, joka yritetään säilyttää. Monet ratkaisut poistaa Jumalasta sen johtaa siihen, että tulee hattaraa ja sateenkaaria meininki. Eli Jumala tulisi säilyttää Jumalana ja sitä Luther haluaa sanoa. Mutta se miten Luther tekee tämän, niin siitä voidaan käydä filosofista keskustelua, että miten onnistuu."

@miikkaniiranen

3 ай бұрын

Tällainen kuva itsellekin on syntynyt (tai tuo Sidotun ratkaisuvallan ja Genesis-kommentaarin suhde oli yllätys). Ajattelen asiasta yksinkertaisen predestinaation tavoin eli paradoksin tai jopa loogisen ristiriidan sallien. Joskus sellaisten paradoksien tai ristiriitaisuuksien sijoittamista teologiaan karsastetaan. Ei turhaan karsastetakaan, sillä liian usein se on ollut vain hurskauteen puettua laiskuutta päästä eroon hankalista aiheista. Mutta yhtälailla olisi yksipuolista kieltää paradoksit teoriassa tai käytännössä kokonaan. Mahdollisuus niillekin on annettava. Oma kantani on, että jokainen systemaattisen teologian yritys joutuu sellaisen eteen jossain. Silloin kyse on vain siitä, milloin se aiheuttaa vähiten vahinkoa relevanteille raamatunkohdille. Paradoksi tahdonvapauden tai sidottuuden kysymyksessä näyttää olevan minusta se, joka osana luterilaista teologiaa saavuttaa suurimman kokonaisharmonian tässä mielessä.

kenraalisyntionluther eisaa salamalla tappaa toisia "finlandia" hiihdossakin pitäisi jakaa jaetut mitalit, on se niin rankkaa suojakelillä, että fiilis on kanssakumppani siis jaettukulta jaettuhopea ja jaettupronssi sama jääkiekossa sekä "helmareiden" peleissä, koska 'rauha' oikeasti oli keskellä talvisotaa

Selitätte mitä selitätte, Room. 9 summa on: niin hän siis armahtaa, kenet hän tahtoo, ja paaduttaa, kenet hän tahtoo.

Pari huomiota erityisesti noin 15 minuutin kohdalle ja siitä eteenpäin. Ruokanen toteaa, miten jo vuonna 529 todettiin synodissa ”me kiroamme sellaisen opin, että Jumala olisi paha ja Jumala loisi jonkun ihmisen pahaa tarkoitusta varten. Se ei ole kristillinen ajatus, se on pakanallinen ajatus. Se on vierasta kreikkalaista matematiikkaa. …Se ei ole Vanhan eikä Uuden testamentin jumalakuvan mukainen.” Juuri näin. Ja siksi onkin niin hämmentävää, että Lutheria voidaan nimenomaan lukea tavalla, joka maalaa Jumalasta juuri tällaisen kuvan. Tällainen näkemys nyt vain näyttää seuraavan siitä, mitä Luther sanoo, koska hän kieltää ihmisen vapaan tahdon olemassaolon. On siis ironista, että kun Ruokanen antaa näkemykselle rajua kritiikkiä, se voi ihan hyvin osua nyt nimenomaan Lutheriin. Mitä tulee siihen, miten Ruokanen vastaa Miikkan kysymykseen liittyen tupla-predestinaatioon, joka Lutherin väitteistä (mielestäni) automaattisesti seuraa(kin), niin on tärkeä huomata, että hän puhuu mielestäni eri asiasta. Tässä ei auta vedota siihen, että me emme tiedä Jumalan valintojen syitä: emme me tiedäkään. Mutta me voimme tietää sen, että jos (a) ihminen ei yksinkertaisesti kykene vastaamaan pelastuskutsuun ja (b) kaikki riippuu täysin Jumalan valinnasta, silloin (c) Jumala ei aktiivisesti päätä pelastaa kaikkia. Tämän kieltäminen vetoamalla jonkinlaiseen savuverhoon epäonnistuu mielestäni melko selvästi. Mitä jos yksinkertaisempi vastaus tähän kaikkeen onkin se, että Luther yksinkertaisesti erehtyi painotuksissaan Sidotussa ratkaisuvallassa, koska se maalaa Jumalasta hyvin pakanallisen tyrannin kuvan..? Aku Visalan analyysi Lutherin näkemyksistä on syytä lukea ajatuksella: helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/39c76f8d-feb9-4340-8218-c0600b5d4cac/content?fbclid=IwAR2i26tgoSG_95eHNWzdBY33JGCtd7Ez3K1_QVVonl9vfU9mjb8YKnEMzKE

Tuomio on vasen ja oikea,tuomari on Jeesus.Prestedinaatio ei tarkoita,että Luoja määrää toiset kadotukseen,vaan kyse on siitä,että Luoja tietää ennakkoon. Paavali ei tehnyt mielen-osallaan syntiä,vaan vain persoonan luonnolla ja persoonan luonto syntyy vasta syntymän jälkeen perimän ja ympäristön avulla Tieteen mukaan.Mieli kuuluu ihmisen kokonaisuuteen

@jalikarjalainen7348

3 ай бұрын

Ongelma on siinä,että enkeli lankesi ja langenneen enkelin joukkoon liittyi muitakin enkeleitä ja näin Paha sai alkunsa.Eli Luoja tiesi edeltäkäsin että enkeli lankeaa.Et ymmärrä miksi näin kävi,koska Luoja oisi pystynyt luomaan niin vahvat enlelit,että pahaa ei oisi syntynyt.Eli jokin tarkoitus on Luojalla,että Pahakin täytyy olla olemassa.Esim kasvikunnassa pitää olla taudit ja tuholaiset olemassa,että oisi tasapaino ja geeneissä täytyy olla variaatioita,että voidaan elää muutoksissa

@jalikarjalainen7348

3 ай бұрын

Ja et myös ymmärrä,että miksi Luoja pani ihmiseen vapaan tahdon,Jeesushan sano,joka haluaa,ottakoon elämän vettä evankeliumeissa