1. Kun autuuden uskoa tääl etsien
mä harhaillen maailmas kuljin,
ja ihmisten mieliä vain seuraten
mä totuutta hain ahkeroiden.
En etsinyt totuutta Sanastasi,
en löytänyt apua ahdinkooni.
En tiennyt mis laidunnat lampaitasi,
Mis lohdutat Sä lapsiasi?
2. Sun puoleesi huokasin ja rukoilin,
kun mistään en löytänyt rauhaa.
Sä vihreille niityille mua johdatit,
mis virvoitat lastesi laumaa.
Siel taakse jäi ahdinko, harhailuni,
kun uskoa anteeksi sain syntini
ja iloa täynnä mun sydämeni,
kun oikean tien viimein löysin.
3. On Jeesus ain turvana vierelläni,
Hän laumassaan minua kantaa,
ja maailmas ainoa on turvani,
Hän heikoille mannaansa antaa.
Kun minutkin taivaaseen Hän lunasti,
niin miksi en Jeesukseen vain tyytyisi?
En muualta pelastusarmoa saa
kuin Golgatan ristintyön kautta
4 Sun sanasi matkalla mua lohduttaa,
oon päässyt mä armosi alle.
En tällaista rauhaa mä muualta saa
kuin annat Sä uskovalle.
Kun keskellä laumaasi uskoa saan,
on mieleni kiitosta täynnänsä vaan.
Voin onnesta laulaa kun autuuden tie
vie luoksesi ikuiseen turvaan.
San.: HL 2024
(osittain Lina Sandellin tekstin 1863
ja elävän uskon löytäneen amerikkalaisen
henkilön kertomuksen pohjalta)
Säv.: Klaus Østby (1865 - 1945)