Voisiko samasta aiheesta haastatella myös katolilaista?

Olisi kohtuullista jos tämän tyyppisessä aiheessa olisi kaksi haastateltavaa, katolilainen ja luterilainen.

@seriouscat2231

Жыл бұрын

Riittäisi jos olisi yksi tarpeeksi perehtynyt henkilö haastateltavana. Ongelma luterilaisuudessa on, että sen oppi esitetään yleensä iskulaiseilla tai mainosmiehen suulla. "Jumala tarjoaa sinulle nämä, nämä ja nämä edut kun uskot vaan." Mutta kun alkaa kyselemään sen perään, että luterilainen oppi esitettäisi loogisena yhteenvetona, niin puhujan ja kuulijan valtaa molemmat yleensä suuri hämmennys. Luterilaisuus keskimäärin uskoo, että ihminen on pelkästään liha (eli materiaan suuntautunut tahto) ja siten Jumalan vihollinen. Mutta sovituksessa Jumala jotenkin "piilottaa" tai "verhoaa" ihmisen siten, että ihminen edelleen on mitä on, mutta Kristus jotenkin vaikuttaa, että Jumala rakastaa tätä aina ja ikuisesti lihana pysyvää ihmistä. Sitten ajatus on, että ihminen tulee jotenkin tästä Jumalan anteliaisuudesta tunteen tasolla kosketetuksi tai liikutetuksi ja "inspiroituu" olemaan vapaampi, iloisempi ja autenttisempi ihminen ja vaikka evankelioimaan muita musiikilla ja laululla. Skolastinen katolinen oppi on, että ihminen on kahtalainen olento, joka on materiaa kuin eläimet ja henki tai aineeton äly kuten enkelit. Tämä hengen elämä tietyllä tavalla on ihmisessä kaiken aikaa, mutta se koostuu Jumalan tuntemisesta ja rakastamisesta, samoin kuin ruumiin elämä koostuu syömisestä ja nukkumisesta. Jumala siis tekee itsensä ilmoittamisella sen, sekä Kristuksen sanoissa että teoissa, että ihminen voi rakastaa Jumalaa ymmärryksellään ja tahdollaan. Laaton väärä käsitys on, että katolisuus uskoisi tähän samaan luterilaisuuden mukaiseen "yksiluontoiseen" ihmiseen, joka on aina ja ikuisesti pelkkä liha, mutta että tämä liha, luterilaisuudesta poiketen, voisi suorittaa erilaisia rituaaleja ja ponnistuksia ja sillä tavalla netota pelastuksen. Oikeasti katolisuudessa meriitti tai ansio tarkoittaa sitä, että kun ihminen tahtoo kuunnella Jumalaa ja oppia Jumalasta, niin siitä seuraa tahto Jumalan tahdon tekemiseen, johon yhtenä osana kuuluu kuunnella ja oppia lisää. Kun taas luterilainen karikatyyri katolisuudesta sanoo, että Jumalaa tuntematon ihminen vain kumartelee ja suorittaa tietyn määrän rituaaleja ja sillä toivoo pelastuvansa. Luterilaisuudessa taas ainoa sallittu tai mahdollinen pelastuksen moottori on eräänlainen sentimentaalinen toivon ja epätoivon vuorottelun kokemus. Mutta se, mitä katolisuutena pidetään, muuttui täysin Vatikaani 2:ssa ja Wojtyłan tekstien mukaan nyt onkin niin, että Kristuksen inkarnaatio nosti tämän ihmisen, joka oli siihen asti pelkkä liha, jonkinlaiseksi itsessään ja sellaisenaan hengelliseksi olennoksi. Joka tarkoittaa sitä, että ihmiskunnan yhteisöt, taide, kulttuuri, politiikka ja muu ajallinen elämä, myös puuhat aviovuoteessa, on kaikki yhtä hengellistä elämää. Tämä on se, mitä nyt Studiumissa juokseva jengi puuhailee. Koko kristinuskon historian tulkitseminen, selittäminen ja kirjoittaminen uusiksi tälle pohjalle. Luther oli siis väärässä ensimmäiset 450 vuotta, kunnes katolisuus yllättäen muuttuikin hänen karikatyyrinsä ja puutteellisen ymmärryksensä mukaiseksi.

Omalla kohdallani koin vuosia sitten kehotuksen alkaa rukoilemaan että tulisin tuntemaan totuuden. Jos olisin tiennyt mitä siitä lähtien Luojani alkoi elämästäni paljastamaan en ilmeisimmin olisi alkanut rukoilemaan että tulisin tuntemaan totuuden sillä niin turmeltunut oli elämäni monelta osin ollut ja oli ja myös on. Tällä tiellä mihin Luojani minut johdatti olen armosta saanut elää armosta ja totuudesta osallisena. Aralla mielellä tämän sanon; Rukoilkaa kukin henkilökohtaisesti Luojaamme että tulisitte tuntemaan hänet armon ja totuuden ja varmasti moni teistä hänet tunnettekin, mutta tänä päivänä on paljon tyhjiä puheita älkää antako kenenkään pettää teitä tyhjillä puheilla. Jeesus Kristus on täynnä armoa ja totuutta. Isä meidän rukous on Jeesuksen itsensä meille antama rukous.

"Roomalais-katoliseen teologiaan liittyy selkeästi usko ihmisen sisäiseen hyvyyteen." Heti, kun Laato aloittaa asian kuvailemisen, hän on täysin väärässä. Jos joku Vatikaani 2:n uutuus sanoo noin, niin se on asia erikseen, mutta katolisuus ensimmäiset 1900 vuotta ei opettanut mitään tuollaista. Ongelmana on, että luterilaisuuden mukaan ihminen = liha, kun taas hengellinen on jotain pysyvästi vierasta. Katolisen opin mukaan ihminen on ruumis (kuten eläimet) ja henki (kuten enkelit) ja ihmisellä voi olla hengellinen elämä, joka koostuu Jumalan yhteydessä elämisestä tai Jumalan elämään osallistumisesta, joka koskee ihmisen ymmärrystä ja tahtoa. Luterilaisuus kiistää tällaisen hengellisen ymmärryksen ja tahdon olemassaolon tai mahdollisuuden, joten se attribuoi katolisuudesta lihaan, psyykeen tai ruumiiseen ne asiat, mitkä katolilainen attribuoi hengelliseen elämään ja Hengen osallisuuteen. Katolisesta näkökulmasta luterilaisuudessa ei ole hengellistä elämää ollenkaan, kun taas luterilaisesta näkökulmasta katolilaisen hengellinen elämä onkin lihan elämää. Luterilainen opettaja ei voi asiaa näin esittää, koska vertailu olisi tuhoisa luterilaisuudelle.

Vaikkei sinällään itsellä väliä mihin kirkkoon kuuluu, mieluumin uskossa ilman kirkkoa kuin kirkossa matkalla kadotukseen. Siitäkin huolimatta, olisi kiva joskus palata lapsuudenkirkkoon (evlut), mutta valitettavasti en usko, että kovinkaan pian ainakaan Suomen evankelisluterilainen kirkko tulisi palaamaan takaisin, Jumalan sanan varaan tai edes ottaisi Raamattua oppiperuatakseen. Virossa luulevat, että kyseessä jokin new agen ja marxismin sekoitus. Enkä ihmettele,Lgbt -propaganda, "kristillinen" jooga ja yleisesti lukematon määrä muuta Raamatunvastaista toimintaa, yhdistettynä okkultismiin, on "melko" kaukana kristinuskosta. Täytyy rukoilla tämän vuosituhannen Marti Lutheria ja/tai uskonpuhdistusta nyt kun sille kaikkien eniten on tarvetta. Toisaalta; sen mitä vapaasta maailmasta Suomeen nykyään matkustan, näyttäisi kuitenkin, että Suomessa on onneksi ihkaoikeita kristillisiä kirkkokuntia.

Miksi ei otettu katolista pappia tai teologia mukaan tähän?

Muistelen jonkun selittäneen katolilaista pyhitys/pelastusoppia sanomalla, että kristitty pyhittyy ihmisten edessä teoista ja Jumalan edessä sydämmestä -- mitä tuo sitten tarkoittaakin - hyväsydämistä rakastavaa ihmistä yleensä vai Jeesuksen uhrikuolemaan kiitoksella luottavaa levollista uskovaista? Muistelen myös lukeneeni, että protestantit hylkäsivät Jeesuksen opetuksen siis niin kuin epäkeskeisenä asiana kristillisyydessä. -- Pohdittavaa tuossakin olisi.

@jyri-mattikauranen3686

Жыл бұрын

Kokeilkaa Jeesusta Aivan oikein sanottu, että "protestantit hylkäsivät Jeesuksen opetuksen siis niin kuin epäkeskeisenä asiana kristillisyydessä". Tietysti saman ovat enemmän ja vähemmän tehneet myös muut kristityt mutta varsinkin protestantit. Tämä on se nimenomainen älyttömyys tai synti, mihin on syyllistytty, ja muu on toissijaista ja suurelta osin seurausta tästä. Antiikin barbaarisilla uhriopeilla on syrjäytetty Kristuksen oman aikansa korkeimman tason juutalaisuuteen perustuneet ylevät opetukset. Käsittämättömältä tuntuva hirvittävä rikos! Jotain todella totta kristinuskon perisyntiopissa kyllä on.

@seriouscat2231

Жыл бұрын

Katolisen pelastusopin ymmärtää parhaiten Luuk. 10:27 ajatukseen perehtymällä, eli usko tulee kuulemisesta. Sydän tarkoittaa tahtoa ja tunteita yhdistelmänä, sielu tarkoittaa yksinkertaisesti ajallista elämää kokonaisuutena. Autuuksilla, Hengen lahjoilla ja Isä meidän -rukouksen pyynnöillä on selkeästi ymmärrettävä ja eriteltävissä oleva sisältö. Se ihminen pelastuu, joka rakastaa Jumalaa sen perusteella, miten Jumala on itsensä ilmoittanut. Siihen ei mikään yksittäinen lämmin tunne riitä, oli se sitten kiitollisuus tai levollisuus. Ongelma katolisen pyhitysopin ymmärtämisessä on se, että se pysyi samana kirkon alkuajoista vuoteen 1958 asti, jonka jälkeen valittiin 1958 konklaavissa kirkon oppiin sitoutumaton paavi. Pyhitysoppi meni täysin ylösalaisin ja ympäri Vatikaani 2:n (1962-1965) myötä. Joten kuka ikinä edustaa tai kritisoi katolista oppia, ei tee sitä rehellisesti eikä täydessä ymmärryksessä jos teeskentelee, että näitä muutoksia ei tapahtunut.

Miksi katolisesta teologiasta haastatellaan protestanttista teologia? Oliko tarkoitus saada haluttuja vastauksia?

@Mikado2100

Жыл бұрын

Ei, vaan tässä käsitellään eroja. Mitä tulee Rooman kirkon oppiin, niin löydät ne verkosta. Käyhän vilkaisemassa heidän oppinsa, jotta näet onko tässä valhetta, vai ei. Ja ei, aloin juuri kuunnella, enkä ole kuunnellut tätä vielä lävitse. Joitakin eroja on kyllä helppoa nähdä, vaikka ei niistä paljoa tietäisi.

@seriouscat2231

Жыл бұрын

@@Mikado2100, Laato menee pöpelikköön katolisen opin kuvailussa aivan heti alussa. Lainatakseni pätkän kommenttiani toisaalta: Katolisesta näkökulmasta luterilaisuudessa ei ole hengellistä elämää ollenkaan, kun taas luterilaisesta näkökulmasta katolilaisen hengellinen elämä onkin lihan elämää.

3:02 Miksi katolilaisuus kiinnostaa? Koska siinä on komponentteja uskonnosta joka oli Euroopassa yleinen ennen kuin kristinusko tuotiin miekalla tänne.

Luterilaisuuttakin on monenlaista. Kansankirkkomme ei enää ole luterilainen eikä evankelinen. Oikea luterilainen kirkko Suomessa on Luther-säätiön Lähetyshiippakunta (LHPK) ja siksi minä olenkin siirtynyt sinne. Siellä ei ole opillisia epäselvyyksiä, koska kaikki löytyy Jumalan sanasta eli Raamatusta.

@seriouscat2231

Жыл бұрын

Tässä on yksi keskeinen ero. Katolisen opin mukaan Kristus on Jumalan Sana eli Totuus ja Kristus opetti itsensä tuntemisen seurakunnalle (joka katolisen opin mukaan on tietenkin katolinen kirkko). Raamattu on tälle eräänlainen kehys tai dokumentti. Kristinuskon ensimmäiset 1500 vuotta kukaan ei puhunut Raamatusta Jumalan sanana, vaan Jumalan sana oli aina joko a) Kristus tai b) Jumalan suoraan lausumat asiat Raamatussa. Jos ajatellaan, että Raamattu onkin Jumalan sanaa kokonaan ja "kaikki löytyy" siitä, niin saadaan hyvin ohut ja muodollinen versio kristinuskosta, joka vastaa sisällöltään suunnilleen jotain poliittista ideologiaa, mutta ei millään tavalla kattavaa käsitystä Jumalasta, kaikkeudesta ja ihmisestä. Luterilaisuus oikeastaan kumoaa puolet Raamattua toisella puolella (tuomalla siihen ulkoa päin jaon lakiin ja evankeliumiin), joten ei voida missään merkityksessä edes sanoa, että luterilaisuus "uskoo Raamattuun" tai "perustuu Raamattuun". Jos pyytää luterilaista selittämään auki vaikkapa Vuorisaarnan autuudet tai jonkin vastaavan kohdan, niin tuloksena on yleensä käsien ja päiden pyörittelyä tai sitten keksitään omasta päästä äkkiä jotain. "Sydämeltään puhdas on sydämeltään puhdas, siis eksä tiedä mikä on sydämeltään puhdas?"

@helvisaastamoinen8655

10 ай бұрын

Luterilaisen mukaan usko tulee kuulemisesta,( kuulla puhdasta oppia,) ja suun sanalla pelastuu. Minä uskon enemmän luterilaisuuden mukaan kuin katolisen tai muun mukaan.

No minun käsitys oisi,että usko Jeesukseen syntyy kuulemalla Sanaa kun sitä pitää puhua,että joku kuulee ja sillai sitten Pyhä Henki tekee sen uskon Jeesukseen ja samalla saa synnit anteeksi ja Jeesuksen vanhurskauden ja sitten vasta upotuskaste ja seurakuntaan sitten elämään ja sitten aletaan elämään Hengessä ja jatkuvasti kuollaan pois synnistä kun on kastettu Jeesuksen kuolemaan ja kristitty kantaa omassa ruumiissa Jeesuksen kuolemaa.Sitten jos joku niskuroi kuulemista,ei silloin kuuleminen hyödytä kuten Hebr. luku 4

@jalikarjalainen7348

Жыл бұрын

Room luku 10,Gal.kirje luku 3,Hebrealaiskirje luku 4,Room luku 6 ja 8

@jalikarjalainen7348

Жыл бұрын

Paavali kertoo Room 10,että pitää uskovan ihmisen puhua Sanaa ja sillai voidaan kuulla ja jos ei kuulla,hankala silloin uskoa kuten Paavali kertoo,Room luku 10 ja uskon kuulosta sitten saa Hengen, Gal.kirje luku 3,pitää siis kuulla,siksihän pitää viedä Sanaa maailmaan,että kuullaan

Kysyit tuossa "Onko luterilainen teologia heikkoa?" No kyllä on, yhtä ryteikköä, koska kukaan ei tunnu vieläkään tietävän mitä sakramentit ovat, mikä kirkko on ja mitä on pappeus. Ehtoollinen on ja ei ole Kristuksen Ruumis ja Veri; pappeudessa korostetaan ja ei korosteta apostolista suksessiota; kirkko on henkinen "uskovien yhteisö" ja ei ole. Pahinta luterilaisuudessa on kuitenkin spiritualiteetin ja hengellisen elämän pinnaliisuus. Ihan kuin usko olisi harrastus, jota harrastetaan silloin kun siltä tuntuu. Uskoon ei sitouduta. Katolinen messu ja elämä on rukousta, jossa Pyhän Hengen läsnäolo ja henkilökohtainen läheinen suhde Kristukseen on olennaisinta. Miksei olisi, koska Kristus on alttarin sakramentissa aina läsnä. Kävin luterilaisessa messussa, koska en ehtinyt katolilaiseen. On vaikea edes tehdä ristinmerkkiä ovella, koska Kristus ei ole fyysisesti läsnä luterilaisessa kirkossa toisin kuin meillä, joilla Kristus on läsnä fyysisesti alttarin sakramentissa - aina. Luterilaisilla Kristuksella on jotain tekemistä ehtoollisleivän kanssa vain kun ehtoollista nautitaan. Olen nähnyt Tuomasmessussa, kuinka luterilaisessa ehtoollisessa Kristuksen veri lorisee maahan kaadettaessa pikareihin. Sitä on katolilaisen hirveää katsella. Pyhyys on kyllä hakusessa.

@bubbleburst1338

Жыл бұрын

Ihan ystävällisesti kysyn kun en ymmärtänyt.. Mitä tarkoitat, kun sanot lopussa "veri lorisee maahan kaadettaessa pikareihin"? Konkreettisesti vai kuvainnollisesti? Voitko avata lisää ehtoollisen merkityksestä katolilaisille. Joskus olen käynyt messussa katolilaisessa kirkossa, mutta se oli Irlannissa, joten kielen takia en ymmärtänyt kaikkea.

@timfinn8402

Жыл бұрын

@@bubbleburst1338 Ihan konkreettisesti, koska savikiposta savikuppeihin kaataminen oli vaikeaa. Luterilaiselle siinä ei ole ongelmaa, koska ehtoollinen on Kristuksen veri ja ruumis vain nautittaessa. Katolilaiselle asetussanojen jälkeen ehtoollisaineet ovat konkreettisesti Kristuksen veri ja ruumis ja siksi pappi nauttiikin kaiken jäljelle jääneen viinin ja laittaa jäljelle jääneet ehtoollisleivät eli hostiat tabernaakkeliin eli sakramenttikaappiin, josta niitä voi käyttää. Se punainen kynttilä kertoo, että Kristuksen ruumis on fyysisesti läsnä kirkossa. Huomaan että itselleni luterilainen kirkko tuntuu ”tyhjältä”, koska Kristus ei ole fyysisesti läsnä muutoin kuin ehtoollista jaettaessa. Jos olet kiinnostunut katolisesta messusta, kannattaa poiketa joku päivä. Messu ei eroa paljoakaan luterilaisesta eli hyvin pysyt kärryillä, jos tunnet luterilaisen messun.

@bubbleburst1338

Жыл бұрын

@@timfinn8402 kiitos vastauksesta. Eli se on pyhäinhäväistys jos ehtoollisviiniä tai -leipää menee hukkaan? Miten se hoidetaan teillä että näin ei pääse käymään? Miten siis ehtoollinen tarjotaan? Muuten voisin poiketakin mutta täällä pohjoisessa ei taida juuri katolisia messuja olla. Harvoin tulee käytyä etelässä isolla kirkolla.

@timfinn8402

Жыл бұрын

@@bubbleburst1338 No enemmänkin kuin pyhäinhäväistys ottaen huomioon, että kyse on Kristuksen todellisesta ruumiista ja verestä. Ylijääneet hostiat eli leivät laitetaan kaappiin ja käytetään seuraavalla kerralla. Pappi juo ylijääneen viinin ja huuhtelee kalkin vedellä, jonka juo. Uskoville esim. omassa kirkossani jaetaan viinissä kastettu leipä suoraan suuhun. Suomessa joko yhdessä muodossa (vain hostia) tai sitten yhteismaljasta. Tämä oli luterilainen käytäntö ennen erillispikareita. Kyse on erosta luterilaisessa ja katolisessa ehtoolliskäsityksessä. Anglikaanit muuten toimivat ehtoollisaineiden kanssa samoin kuin katolilaiset eli vaihtelua on ptotestanttienkin välillä.

@katathoombz

Жыл бұрын

@@bubbleburst1338 joka viikko Helsingissä, Tampereella, Oulussa, Kouvolassa, Jyväskylässä ja Turussa nyt ainakin, ainakin Helsingissä päivittäin. Sitten on satunnaisemmin seurakuntien alueilla kauempana kirkosta.

Joopa joo, 1500 -luvun protestanttista propagandaa. Lähes mikään tästä ei pidä paikkaansa siinä katolilaisuudessa mitä minä uskovana katolilaisena elän joka päivä todeksi. Katolinen usko on kaunis ja koherentti. Kristus-keskeinen ja armoa julistava. Protestantismi on jakautunut tuhansiin lahkoihin. Katolilaiselle hyveellinen elämä Kristuksen armosta on hyvää elämää! Ja se on! Varmaan olen väärässä ja huonosti käy. En vaan yhtään tunnista kirkkoani tästä. Opetus on niin yksin Kristusta korostavaa, elämää armosta tähdentävä, mutta hyveelliseen elämään ohjaavaa. Mutta ehkä oma kokemukseni ei ole tärkeä. Protestantismissa on paljon kaunista traditiota, pysykää siinä. Luterilaisuus on kaunista! Palatkaa siihen.

@MrACDM

Жыл бұрын

Niin tärkeää kuin kauneus onkin, niin vielä tärkeämpi on totuus. Oletko sinä ”autuas”, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja, uskon kautta? (Room 4:6-8) Vai katsotko, että Jumalan armon ja uskon lisäksi vanhurskauttamiseen tarvitaan hyviä tekoja? Raamattu on samaa mieltä Rooman kanssa siitä, että hyvät teot ovat tarpeen, mutta ne ovat aidon uskon välttämätön seuraus. Usko, joka yksin vanhurskauttaa ei koskaan ole yksin. Ero on helvetin ja taivaan välillä.

@jesseaffiliate6328

Жыл бұрын

Niin kauan kuin edes Paavi ei suojele lapsia täydellä antaumuksella, ei katolilaisuuden kohdalla voi minusta mainita edes kristinuskoa. Toki jos Paavit yms kauniit pahat (hyvänä esiintyvät pahan sanansaattajat) jäävät ulkokehälle, ei ongelmaa. Tai ainakaan niin runsaasti

@jesseaffiliate6328

Жыл бұрын

@@MrACDM Paavi, vatikaani, "kristillinen" jooga, enkeleiden rukoileminen yms on juurikin kaunista pahaa/pahuutta

@jesseaffiliate6328

Жыл бұрын

Pyhimysopilla ja tekojen korostamisella jopa lasten kanssa tehdyt hirveydet valitettavasti (muka) voidaan kuitata vaikkapa nuorten poikien pyhimyksen palvonnalla ja järkyttävimpänä itse pidän niitä näkemyksiä, joiden mukaan ko. rikokset (synnit!) voitaisiin korvata tekemällä tietty määrä hyviä tekoja

@katathoombz

Жыл бұрын

Samastun alkuperäiseen kommenttiin jo ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen. Aikansa eläneitä polemiikkeja ja toivottavasti-hyväntahtoisia väännelmiä.

Keillä on helpompaa viimeisellä tuomiolla, kristinusko tuli Suomeen n. 1200 luvulla, jos sitten kun synnin tuntoon on porukkaa tullut niin ovatko he huonommassa asemassa kuin he jotka eivät ikinä ole kuulleet pelastusopista, joutuvatko 1000 luvulla eläneet jonkinlaiseen uudelleen opetukseen jotta tietävät mitä synti on, teidän saarnaajien pitäisi ottaa huomioon se, että likutaito on aika nuorta, ei keskiajalla kukaan lukenut raamattua.

@MrACDM

Жыл бұрын

Kadotustuomion peruste on syntisyys ja kapina Jumalaa vastaan. Se onko kuullut evankeliumin vai ei on toissijaista. Mutta ne jotka ovat kuulleet pelastuksesta ja silti sen hylkäävät tekevät syntiä valoa vastaan, jolloin tuomio on suurempi.

@ReasonAboveEverything

Жыл бұрын

Tuskimpa Jumala tietämättömyydestä rankasee, jos kerran hän tuomitsee ei kristityt omantunnon mukaan eli ymmärtääkö epäonnistuneensa ihmisenä olemisessa ja on aidosti pahoillaan siitä. (Jos ei ajattele epäonnistuneensa, ei voi olla pahoillaan ja jos ei ole pahoillaan ei voi antaa anteeksi, koska ihminen ei halua muuttua)

@skyman3344

Жыл бұрын

@@MrACDM Nyt täytyy sanoa, että ei raamatussa sanota tuomio olisi kaksinkertainen jos on kuullut sanaa, on myös luvattu tuhatvuotinen aika jolloin kaikki herätetään henkiin, eiköhän silloin nämä entisaikaan eläneet saa tutustua sanomaan.

@MrACDM

Жыл бұрын

@@skyman3344 En sanonut että olisi kaksinkertainen tuomio, vaan että ihminen tuomitaan tekojensa mukaan. Mitä suurempi syntisyys, sitä ankarampi tuomio. Kerran on kuoltava ja sen jälkeen tulee tuomio.

Ekumenisen neuvoston sivulta www.ekumenia.fi/sen_toimii/opillinen_vuorovaikutus/luterilais-katolisen_ekumenian_merkkipaalu_10_vuotta_/ voi käydä toteamassa, että pelastusoppi on sama katolilaisilla ja luterilaisilla. "Julistuksessa tunnustetaan yhdessä (YJV 15): Yksin armosta, uskossa Kristuksen pelastavaan työhön eikä oman ansiomme perusteella Jumala hyväksyy meidät ja me saamme Pyhän Hengen, joka uudistaa sydämemme ja varustaa ja kutsuu meidät hyviin tekoihin." Juuri näin. Aamen. Luterilaisille on hirveän vaikea tunnustaa katolilaiset juurensa. Erot eivät todellakaan ole pelastusopissa vaan käsityksissä koskien kirkkoa, pappeutta, sakramentteja ja paavin asemaa. Luterilainen kirkko-oppi, virkateologia ja sakramenttioppi ovat niin levällään, että edes teologian opinnot dogmatiikka syventävänä aineena eivät minulle niitä avanneet.

@MrACDM

Жыл бұрын

Raamatun mukaan vanhurskauttaminen on oikeudellinen toimenpide, jossa Jumala julistaa syntisen syyttömäksi ja vanhurskaaksi, yksin sen tähden mitä Kristus on tehnyt ja tämä tapahtuu uskon kautta, ilman tekoja. Rooman mukaan vanhurskauttaminen on prosessi, johon sisältyy pyhitys; syntisen muuttuminen täydelliseksi(kiirastulessa viimeistään). Tämä tapahtuu, kun Jumalan armo fuusioidaan/uutetaan messun uhrin kautta. Siinä representoidaan Kristuksen uhraus ja kyseessä on Rooman mukaan aito sovitusuhri, vaikka se on veretön. Myös paavilainen tunnustaa tarvitsevansa uskoa,(niinkuin tunnustuksesta käy ilmi) se vaan ei ole riittävä peruste vanhurskaudelle, omia meriittejä on oltava.

@timfinn8402

Жыл бұрын

@@MrACDM Katolinen katekismus vanhurskauttamisesta: "Pyhän Hengen armolla on valta vanhurskauttaa meidät eli pestä meidät puhtaiksi synneistämme ja lahjoittaa meille Jumalan vanhurskaus uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ja kasteen kautta" "Pyhän Hengen armon ensimmäinen teko on kääntymys, joka aikaansaa vanhurskauttamisen, niin kuin Jeesus sanoo evankeliumin alussa: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” (Matt. 4:17). Armo saa ihmisen kääntymään Jumalan puoleen ja kääntymään pois synnistä. Näin hän saa anteeksiantamuksen ja vanhurskauden ylhäältä. Vanhurskauttaminen ei ole pelkkä syntien anteeksiantaminen; siihen kuuluu myös pyhittymi- nen ja ihmisen sisäinen uudistuminen.” "Vanhurskauttaminen irrottaa ihmisen synnistä, joka on ristiriidassa Jumalaan kohdistuvan rakkauden kanssa, ja puhdistaa hänen sydämensä. Vanhurskauttaminen tapahtuu Jumalan laupeuden aloitteesta hänen tarjotessaan anteeksiantamusta. Laupeus sovittaa ihmisen Jumalan kanssa, vapauttaa synnin orjuudesta ja parantaa hänet." "Pyhä Henki on sisäinen opettaja. Vanhurskauttaminen synnyttää ”sisäisen ihmisen” ja siitä seuraa koko inhimillisen olemuksen pyhittäminen." "Vanhurskauttamisemme tulee Jumalan armosta. Armo on suosio, ansaitsematon apu, jonka Jumala antaa meille, jotta vastaisimme hänen kutsuunsa ja tulisimme Jumalan lapsiksi" Eli vanhurskauttaminen on yksin Jumalan teko, yksin Jumalan armosta. Pyhitys on seurausta Pyhän Hengen työstä ihmisessä. Mikä tässä on niin vaikeaa hyväksyä? Sekö että usko näkyy myös elämässä? Kristillinen elämä on Pyhän Hengen työn seurausta ihmisessä. Tämä on kaikkien vanhojen kirkkojen opetus; siis niiden, jotka eivät ole jakautuneet tuhansiin kuppikuntiin.

@MrACDM

Жыл бұрын

@@timfinn8402 Jumalan armo” hokeminen ei auta mitään, jos sanan merkitys ei ole sama kuin Jeesuksella ja apostoleilla. Kyllä fariseuksetkin uskoivat Jumalan armoon niinkuin he sen ymmärsivät(Luukas 18:10-14) Ei ole mitään hurskasta sanoa; ”Jumalan armosta minusta on tullut näin hyvä ihminen”, jos ei oikeasti täytä Jumalan vanhurskauden vaatimusta, joka on täysi synnittömyys, (myös ajatuksissa), Jumalan rakastaminen koko sydämestä kaikkina elämän hetkinä. (Matt 19:16-22, Jaak 2:8-13, Mark 7:21, Matt 5:28) ”Jumalan armosta vältän tekemästä kuolemansyntiä ja osallistun säännöllisesti messun uhriin, ja siten saavutan Jumalan edessä vanhurskauden”- ei riitä. ”Vanhurskauttaminen ei ole pelkkä syntien anteeksiantaminen; siihen kuuluu myös pyhittyminen ja ihmisen sisäinen uudistuminen” Pyhittyminen on Rooman mukaan osa vanhurskauttamista, ei sen seurausta. Täytyy siis elää riittävän hyvin ja pysyä armon tilassa, jotta voi jonain päivänä tulla täysin vanhurskaaksi. Ja tottakai usko saa näkyä elämässä ja pitää. Kristitty joka elää synnissä ei ole kristitty. ”Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, me VALEHTELEMME emmekä toimi totuuden mukaan.”(‭‭1. Johannes‬ ‭1:6)‬ Meidät on pelastettu hyvä tekoja varten ei niiden perusteella. ”Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä.” ‭‭(Efesolaisille‬ ‭2:8-10‬ ‭FINRK‬‬) On totta, että kristillinen elämä on Pyhän Hengen työn seurausta ihmisessä. Ihmistä ei kuitenkaan julisteta vanhurskaaksi Jumalan edessä pyhän elämänsä perusteella, vaan yksin uskosta Kristukseen. Joko olet työtä tekevä tai yksin armon alainen. ”Työtä tekevälle ei lueta palkkaa armosta vaan ansiosta. Sille taas, joka ei töitä tee vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Samoin Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: ”Autuaat ne, joiden rikokset on anteeksi annettu ja joiden synnit on peitetty! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!” (Roomalaisille‬ ‭4:4-8‬) Kun sanotaan ettei syntiä lueta, se ei tarkoita ettei meillä syntiä ole. Mutta niille jotka uskoo on synnit luettu Kristukselle Golgatalla. Ja samoin ne joille Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja eivät todellisuudessa ole itse vanhurskaita(täydellisiä Jumalan edessä), vaan juuri sitä varten Kristuksen vanhurskaus täytyy lukea heille, uskon kautta. Näin ensimmäinen ”Paavi” Klemens kiteyttää asian raamatullisesti: ”Myöskään meitä, hänen tahdostaan Jeesuksessa Kristuksessa kutsuttuja, ei julisteta vanhurskaiksi itsemme vuoksi eikä viisautemme, ymmärryskykymme, hurskautemme tai PYHÄSTÄ SYDÄMESTÄ TEKEMIEMME TEKOJENKAAN VUOKSI. ((messu, kaste, kuolemansyntien välttäminen, laupeus)) Meidät julistetaan vanhurskaiksi sen USKON KAUTTA, jolla kaikkivaltias Jumalan on vanhurskauttanut kaikki aikojen alusta saakka.” (Klemens 32:4)

@timfinn8402

Жыл бұрын

@@MrACDM En näe mitään eroa katolisen ja luterilaisen pelastusopin välillä eivätkä nähneet ne kirkkojen teologitkaan, jotka antoivat yhteisen julkilausuman (ks. edellä) asiasta. Luterilaisuuden vakavin heresia on epäraamatullinen sola scriptura -oppi, jossa Raamattua selitetään Raamatulla. Sen lisäksi, että kyse on loogisesta kehäpäätelmästä, on ajatus lapsellinen. Raamattua tulkitaan aina jossain viitekehyksessä. Viittaaminen Pyhään Henkeen ei auta, koska henki näyttää tulkitsevan tekstiä hyvinkin mielivaltaisesti kuten protestanttisten lahkojen määrä osoittaa. Nimenomaan sola scriptura johti esim. Jehovan todistajien syntyyn. Ortodoksit ja katolilaiset tulkitsevat Raamattua osana Pyhää Traditiota ja kirkon auktorisoidun opetusviran kautta. Luterilaiset teologit tulkitsevat Raamattua ”niin kuin se on” ja lopputuloksena on sukupuolineutraali avioliitto, naispappeus ja avioerot, joissa täysin vastakkaiset mielipiteet ovat ”raamatullisia”. Liberaalit näet selittävät kuten itse armo-käsitystä selitit, että Raamattu itse asiassa puhuu eri asiasta kuin nykypäivän kristityt. Konservatiivi taas ihan samaan kirjaan ja henkeen perustuen valitsee ne kohdat, jotka itseä miellyttävät. Ei ihme, että kirkkomme kiinnostaa luterilaisia kun omasta opetuksesta ei saa mitään tolkkua. Katolinen kirkko on Kristuksen mystinen Ruumis; luterilainen kirkko harrastus.

@MrACDM

Жыл бұрын

@@timfinn8402 Miten niin et näe eroa? Luterilainen ja protestanttinen pelastusoppi on raamatullinen. Raamatun mukaan vanhurskauttaminen tapahtuu kun Jumala julistaa ansaitsemattoman syntisen syyttämäksi/vanhurskaaksi ilman tekoja, uskon kautta. Tämä ei ole omaa vanhurskautta, vaan Kristuksen vanhurskaus, jonka Jumala lukee ihmiselle ristillä tapahtuneen sovituksen tähden. (Tätä seuraa pyhitys tässä elämässä ja täydellinen synnittyömyys ylösnousemuksessa kun saamme uuden kirkastetun ruumiin.) Sen sijaan Rooman mukaan vanhurskauttaminen on prosessi, jossa on usko on kyllä tarpeen, mutta vanhurskaaksi tulemiseen sisältyy pyhitys, kuolemansyntien välttäminen ja ihmisen muuttuminen olemukselta vanhurskaaksi(täydelliseksi), kun kasteen ja messun uhrin kautta armo fuusioidaan. Vanhurskaus on siis usko+teot. Yhteinen vanhurskauttamisjulistus Rooman kanssa on esimerkki protestanttisten kirkkokuntien luopumustilasta, mutta luopuminen ei osoita protestanttisuutta vääräksi tai oikeaksi. Samoin kuin Elian ajan luopumus, jolloin vain 7000 tuhatta ei ollut notkistanut polveaan baalille, ei tee Jahven palvontaa vääräksi. Mitä luulet kuinka moni naispappeuden tai ”homoliittojen” kannattajista uskoo sola scriptura-periaatteeseen? :D Ei kukaan. Sola scriptura: Raamattu on perimmäisin ja ainoa erehtymätön uskonsääntö. Raamatun auktoriteetti perustuu siihen, että se on Jumalan henkeyttämä Jumalan erityinen ilmoitus ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut KAIKKIIN HYVIIN TEKOIHIN. (2 Tim 3:16) Ei voi olla korkeampaa auktoriteettia uskossa ja elämässä kuin Jumalan sana, kaikki muut auktoriteetit voivat erehtyä. Jeesuksen mukaan ihmiset ovat vastuussa kuulemansa Raamatun sanan ymmärtämisestä. Hän tivaa jatkuvasti ”Ettekö ole lukeneet?” Jos on kuullut/lukenut kirjoituksia täytyy osata vetää välttämättömät johtopäätökset ja mallintaa usko ja elämä sanan mukaiseksi. Jeesus määritti tradition oikeamielisyyden sen perusteella onko se sopusoinnussa Raamatun kanssa. Korban oli väärin, koska se oli epäraamatullinen, ja ihmisten olisi täytynyt tietää se. (Mark 7:9-14) Jumalan sanan riittävyys ja erehtymättömyys on kyllä kehäpäätelmä, mutta legitiimi kehäpäätelmä. Ikuinen Jumala on joka hän on. Piste. Hänen sanansa on velvoittava. Piste. Kun hän vannoo Abrahamille valan, hän vannoo itsensä kautta ja se riittää. Piste. (Hepr 6:13-16) Rooman ja paavin erehtymättömyys on myös kehäpäätelmä, mutta se ei ole legitiimi. Jos paavi antaa raamatulle selityksen, kuka antaa selityksen selitykselle ja selityksen selityksen selitykselle…jne siitä lähtee ikuinen kehä. Rooman kanoninen laki on vaikeampi ymmärtää kuin raamattu. Jumalan sana sen sijaan on ristiriidaton ja itseään selittävä, joten täysin riittävä oikean opin perustaksi.

pitäskö teidän herätä todellisuuteen ja lopettaa kuvitteelliseen satuhahmoon uskominen

@pekde

Жыл бұрын

Ja sinun Darwinin satuihin uskominen ja katsoa Tieteen tuloksiin.