OkeiOllaRikki on Suomen hauskin ja rehellisin podcast mielenterveydestä. Ohjelmaa isännöi Jonas Nyman, joka vaihtuvien vieraiden kanssa juttelee mielenterveydestä avoimesti ja oikeita termejä käyttäen luoden vertaistukea kuuntelijoille.
Uusi jakso joka tponen maanantai OkeiOllaRikki Supla, Spotify, KZread ja Apple podcast kanavilla.
Пікірлер
SEURAAVAKSI SEXMANE VIERAAKS!!!
Miksi kaikilla pitää olla töröhuulet?
Moikka, muistetaan kohteliaisuus kommunikoinnissa meidän kanavalla. Makeeta päivää sinne.☀️💪🏼🤩
❤❤❤
Toi on kyllä adhd ja asperger ihmisillä niin perus et kun elämä keskivertoa kaaoottisempaa nuoruudessa, niin sit halutaan kompensoida sitä kontrolloimalla jotakin tosi lujasti, ja yleensä se toiminta tuottaa myös mielihyvää samalla, tavalla tai toisella (tai helpottaa oloa jos mielenterveys jo samal jo oireilemassa) Komppaan kyllä nykyään tota Peto biisiä, et nykyään se ei tuota ahdistusta, ajattelen et nyt "on vaan pimeämpi puoli itsestäni herännyt taas esiin (on myös kaksisuuntainen ja olen keskiverto humoristisempi/musta huumori, kun päässyt vaativasta persoonasta vaikeasta lievään ja pystyy hieman nauramaankin elämässä vaikeuksien keskellä eikä enään ahdistua, koska se eka kerta on pahin kun ei tiedä mistään mitään) Ja pakko sanoa et oon kyllä kateellinen empatiaan kykeneville, vaik itsellä on voimakas tunne-elämä, mut aspergerina ajattelen tosi "tieteellisesti" kuten että kuolema on luonnollinen asia, jonka takia lemmikin/ystävän jne kuolema ei itketä, mut toisaalta valmistaudun siihen myös valmiiksi ottamalla koko ajasta irti mikä on lemmikkien kanssa mm käytettävissä. Jos sen ajan mokaisin niin sitten voisin itkeä surun ja itseeni pettymisen takia, mutta lähtökohtaisesti vaikea tuntea empatiaa, vaan pyrin aina auttamaan ratkaisukeskeisesti jotta toisella olisi pidemmän aikavälin päästä ainakin hyvä olla. Saatan vaikka miettiä mitä voisin tehdä jotta heräisi uusia tunnereaktioita, ja jos voimat toisella vähissä sitten annan aikaa ja yritän myöhemmin, kun uusiin seikkailuihin on voimia. Et sitten kyselen ja kuuntelen, et tärkeintä on et välittää et on kiinnostunut ja että olet tärkeä, empatiakyvyttömyys ei ole sama asia kuin ilkeys, toiminta lopulta vaikuttaa minkälaisen kuvan meistä saa, mut empaattiset ihmiset tekevät maailmasta kauniimman mun silmissä ja paremman, ja vähemmän myrkyllisemmän paikan.
Keväällä iskee ahdistus. Se on jotenkin ihan liian väkivaltainen vuodenaika
Sara on niin upee tyyppi, ja on ihana nähä miten siistejä juttuja hän on päässyt tekee vaikeuksista huolimatta❤️ Tää on monelta osaa itelle ajankohtainen ja tärkee jakso ja kiitos, kun teette näitä, nää merkkaa tosi paljon!! ~H
Itteensä pettyminen on kyllä se kaikista pahin. Ja sitten kun se paska osuu tuulettimeen ja vituttaa aivan armottomasti, niin silloin mä usein haluan, että muitakin vituttaa. Mitkään lohdutukset ja neuvot ei auta vaan vituttaa enemmän. Ja kun jatkuva itseensä pettyminen toistuu ja toistuu, niin tekee mieli pistää peili tuhannen päreiksi. Ittellä on monta kertaa tehny mieli, mutta ainoa este oli se tieto siitä, että saisi korjata sen peilin tai hommata uuden tilalle... On kans metallipiireistä mielipide muuttunu. Joo keikoilla ja festareilla jengi osaa olla ihmisiksi, mutta auta armias bänditouhuissa ja internetissä. Ollaan niin helvetin ahdasmielisiä, mustavalkoisia elitistejä. Mullakin oli yks brittiläinen kokeilemassa lauluja ja hänkin vaikutti heti monipuolisemmalta yms. Tällä hetkellä kokeilen yhden suomenruotsalaisen vokalistin kanssa jos saadaan jotain kyhättyä ja hänkin on heti about samalla aaltopituudella. Yks tunnettu muusikko kertoi jossain hänen kanavallaan tms. että hänellä oli niinkin paha masennus, että hän menetti hajuaistinsa ja että miten se on ihan hirveetä, vaikka kuulostaakin pikkujutulta. Ite en oo koskaan uskonut mihinkään elämän tarkoitukseen. Mun mielestä sellaista ei ole olemassakaan, vaan elämä on pelkkä biologinen reaktio. Elämän tarkoitus on pelkkä ihmisen/kulttuurin/uskonnon luoma käsite.
En usko että ois ees adhd.. helppo nykyään laittaa kaikki sen piikkiin..
Moikka, muistetaan kohteliaisuus kommunikoinnissa meidän kanavalla. Makeeta päivää sinne.☀️💪🏼🤩
Miks nykyään joka toisella aikuisella julkkiksella diagnosoidaan ADHD???? Onko se muotia???? Koska lapset, jotka siitä kärsivät ovat tosi vaikeuksissa monesti 😔 ni nyt joka päivä tulee näitä julkkuja, et ADHD 😬 🤡🤡:jä sanon mä! 😡
Moikka, muistetaan kohteliaisuus kommunikoinnissa meidän kanavalla. Makeeta päivää sinne.☀️💪🏼🤩
Mielenkiintoinen jakso!
Uskonnollisuus tuomitsee, mutta Jeesus armahtaa, jos käännymme Hänen puoleensa, pois itsestämme❤
Voi hitsi miten koskettava jakso jälleen 👍❤️❤
Nyt oli "hauskaa" keskustelua parisuhteen riippuvuudesta, valmis antamaan mahdollisuuden koska uusi tilanne , muuttuvat tekijät ja hyvät muistot saavat vaa'an kääntymään itsellä positiivisen puolelle, mut ymmärrän et et itsensä suojelu voittaa joillakin, tunne vai järki, itse haluan antaa tunteille mahdollisuuden ja uudelle kokemukselle, aivan samaa ei kannata toistaa jos haluaa oppia, mut muuttuvat tekijät luovat uuden asetelman ja usko ihmisten kasvuun ja hyvyyteen, varsinkin jos tajuaa satuttajan syyseuraus suhteet, lopulta tunneihmisen analyyttisyyskin tulee ilmi, varsinkin kun tietää ettei ole itsestäänselvyys löytää samanlaista yhteyttä välttämättä koskaan. Sattuessa myös kasvaa, tyhmyyden keskellä ei saa katkeroitua etenkin jos tiedostaa sen olemassaolon riskin, et saatoin olla väärässä, silloin pitää elää mahdollisuuden kanssa parhaansa mukaan, vaikkei toteutuisi päätavoite voi jotain muuta saavuttaa ja kokea siitä huolimatta.
Mä en keksi mitään, mitä mä olisin voittanut sillä, että mä olin somessa noin sen 10 vuotta. Siks mä hylkäsinkin sen 5 vuotta sitten ja on nimenomaan tehnyt pelkkää hyvää. Hyvä jakso täynnä asiaa!
Havainnut et monilla joilla vakavempi ocd-oireilu niin paha ahdistuneisuushäiriö + vaativa persoonallisuus/liika kiltteys. Sit jos joku muu nepsy alla niin stressiherkkyys ja joustamaton toiminnanohjaus saattavat laukaista. Jos kehittyy jo lapsena/nuorena, itsetunnon vahvistaminen olisi tärkeetä, koska jos luottaa itseensä, tarkistelupakon määrä vähenee, ja läsnäolon taitoa et on hereillä mitä tekee ja miksi, ja opettaa kohtaamaan vaikeita tunteita. Ja jos on mielenterveydellisesti sairas nuori, muistuttaa siitä et sama pätee onko sairas vai ei; kasvu ja oppiminen, ja hyväksyntä itsestänsä. Itsellänin yksinhuoltajuus lapsuus, silloin voi jäädä itseluottamus hieman vajaaksi / kehittyä vähän hitaammin, varmistelupakko ja liikahuolellisuus voi olla kompensointia, ja lisämokien "välttelyä".
Rohkea veto, ja vielä myöntää et "silmätikuksi" joutuminen ja omat ekstoverttipiirteet ja huomista nauttiminen ja et seksikäyttäytyminen muuttunut pakkomielteiseksi, koska moni voisi luulla että menisi toistepäin, "välttelykäyttäytymiseksi", et pakko nostaa hattua aitouden puolesta. Täydellisyys on yliarvostettua ja aitous tekee ihmisestä kiehtovan ja vapaan sielun, kasvu tapahtuu ymmärtämisen/ hyväksynnän kautta (riippuu konseptista) . Ja hyvä että miesvieras, tästä kulmasta liian vähän tietoisuutta vielä.
Kari ketonen on minusta aina vaikittanut hyvältä tyypiltä. Jakso vahvisti mielimipidettäni hänestä. Ja rauhallinen ulosanti
Ai kauheeta 😢 mitä ootte joutuneeet kokemaan. En koskaan tule käsittämään ihmisten pahuutta toisille tällä pallolla. Ehkä oln jostain muualta tullut Nyt aikuisena olen kiitollinen että minua ei varsinaisesti kiusattu kuin vähän. Oli kiltti luokka ja koulu ja aika oli vähän eri mitä nykyään
Olipas virkistävä jakso! Tosi kiva et välil tämä painopiste, et lievä depressio enemmänkin, mut muut häiriöt/sairaudet/ilmentymät sit ns vakava-asteisempia, itel näinpäin kans. Ite huomannut et vaativa persoonallisuus, stressiherkkyys ja ocd kulkevat käsi kädessä. Itellä auttoi 10v jälkeen lopulta burn outin kautta (niinku usein adhd:eilla) et luovuin muiden miellyttämisestä, niin liikakiltteys alkoi hälventymään ja ocd oireet lieventymään, paloin myös loppuun koska ocd/asperger rutiinit vei liian paljon aikaa ja myöhästelin sen takia usein ja siirtymätilanteet oli hankalia yhdistettynä adhd:seen, adhd:sta ei pääse eroon mutta ocd:ta voi saada lievennettyä, ja lopulta tajusin vahignossa maniajakson ja valokuvaamisen kautta, et epätäydellisyys on täydellistä, kun voi olla aidosti läsnä elämässä eikä takertua vain omiin ajatuksiinsa, tavasta toteuttaa jokin, lopulta merkityksellisyys kalvaa mieltä ja haluaa muutosta. Joskus vasta tuhon päältä. Valokuvatessa tajusin että parhaat kuvani tulleet kaikki epäedullisimmilla hetkillä (on bulimia ja bipolaarin vuoksi rutiinit ja unettomuuskierteet tekevät elämästä välillä epäedullista, sekä kehno vapaa kasvatus jossa rutiinien luonti oli vain omissa käsissä, ja ahdistavassa ympäristössä vielä jossa vaikeus rauhoittua ja pyrkiä tietoiseen ajatteluun) Joonas on selkeästi kiltti ja perusteellinen ihminen, ja huolehtivainen ja haluaa muille hyvää. Itsellä ocd alkoi poskiontelon tulehduksesta joka toistui 3x vuoden aikana 11-vuotiaana, lopulta liman sylkemimen kroonistui enkä enään kyennyt nielemään sylkeä, koulussa "menin niistämään" 2-3x tunnin aikana aina. Lopulta nieleminen alkoi ihan sattumaan kun sitä aina vain vältteli poskiontelotulehduksen aikana joka kesti 10kk kroonistuessaan. Lopulta jouduin psykiatriselle osastolle. Siellä tajusin kuinka järjetöntä sylkeä purkkiin, lopulta se johti epätyylliseem laihuushäiriöön ja juomisen välttelyyn. Tämän alla ahdistuneisuusalttius niinku Joonaksellakin, tiesin kyllä että se oli järjetöntä mutta en pystynyt lopettamaan sitä. Osastolla oli pakko 7kk kohdalla tajusin etten pääse pois jos en ala juomaan vettä ja nielemään sylkeä, nenäletku nesteytyksen takia, muistan kun lääkäri puhui aspergerista et saattaisi olla, silloin aloin tajuamaan että erinlaisuus ei katoa, sen kanssa on opittava elämään ja että neuroottisuus ei ole elämisen arvoista, joskus täytyy joutua pohjalle et usko hallintaan herää uudestaan henkiin, saada perspektiiviä, nää kuitenkin usein laukeaa "vahingossa" Kun aivot löytävät uusia reittejä, parasta olis jos yhteyttä kaikkeen ei löytyisi, mut se on mahdotonta, ja onneks tunnollisuudes on myös hyvä puoli, kohdistaminen on se juttu, ja myös sairautensa hyväksyminen. Eikä rajat löydy jos ei koskaan käy rajalla. Kasvun aikana kolauksilts ei voi välttyä.
Aina välillä herää ja nyt taas heräs, joskus katkeroituu koska vanhemmat eivät reagoineet erinlaisuuteen, mut fakta on että silti olisin häiriöideni kanssa ja opetellut elämään niiden kanssa. Katariina muistuttaa kyllä siitä että oma ja monien muiden tilanne on oikeasti tosi hyvä. Sekin jo että lukiosta selviytynyt ja jatko-opintoja kohti edennyt on kova saavutus, itse en ole edes 2. Asteen tutkinnosta selvinnyt (adhd, bulimia, asperger/ocd, kaksisuuntainen mahdollisesti) ja Katariinasta huomaa et pyrkii silti kehittymään ihmisenä ja on tosi aktiivinen kaikilla keinoin millä pystyy. Harmittaa kyllä, koska näkee energian määrän ja potentiaalin ja intohimon oppimista ja elämää kohtaan, toivottavasti löytyy touretteen ja dystoniaan lieventäviä keinoja et itsenäisempi elämä olisi vielä edessä. Ja vaikutti siltä et niin ajatuksellinen et stressin määrä kasvanut "vahingossa" nuorena aika suureksi, perusteellinen asperger/ vilkas adhd tapaus selkeästi. Auttaa varmasti et tajunnut itsekkin et asperger piirteitä on, koska sen vaikutusta aliarvioidaan vaikka se ei päällepäin lyö päätänsä seinään, mut jatkuvat pienet ristiriidat monella osa-alueella minä vs muut niin vääryys herättää päätään usein eikä nuorena tiedä miksi ja mitä tehdä, tärkeää olis vanhempien rikkoa käsitys siitä et yksi tapa ei ole ainut oikea, ja reagointi muiden ei ole totuuden tai oikeaoppisuuden määritelmä (aina), koska aspergerit on aika usein herkkiä ja ottavat asian liian vakavasti/kirjaimellisesti.
Erittäin hyvä pointti, et joskus häiriön omaava ihminen on erittäin tehokas työntekijä. Esim hypomaaninen tai vilkas adhd, tai uppoutuja asperger. Voi kuluttaa useita tunteja keskeyttämättä toimintaansa, elättäen intensiivisyyttä. Ongelma tulee siinä että yhteiskunta ei katso hyväksi mm; tauottomuutta, tai pätkäpaastoamista (itse syön 1-2krt päivässä, urheiluaikoina söin 2-3 riippuen oliko 1-2 harjoitusta päivässä) ettei syö työpaikalla tai halua pitää taukoja, tai sitä jos on liian rehellinen ja kertoo periaatteistaan mitkä sotii yhteiskunna normeja vastaan kutem tauottomuus koska hyperfocusoitunut tajuaa kyllä itse milloin tehokkuus alkaa alentumaan, kyseenalaistaa sen että on olemassa enemmän kuin yksi toimiva keino toteuttaa työtä rytmityksen osalta, ja aspergerin kylmä mutta ratkaisukeskeinen vuorovaikutus luo välillä epäkunnioittavan asetelman työpaikoilla, vaikka tarkoitus olla vain tehokas, sääntöjen noudattaminen voi olla vaikeaa jos nauttii suorittamisesta ja totuttanut itsensä "ultratyöskentelyyn". Toinen ääripäärsimerkki on vaikka vaihtelua kaipaava adhd, jolle olisi parempi jos voisi vaikka 4+ 4h ( tai 3+3 ) tehdä, et voisi vaikka välissä käydä treenaamassa 2-3h ja sitten jatkaa työskentelyä, tai nepsy jolla myös psykiatrisia sairauksia, jolloin 5x8h voi tuntua liian raskaalta, mutta esim 7x4-6h päivässä sopisi paremmin jaksamisen kannalta ja mielenterveyden. Eli joustavuutta tarvittaisiin toteutukseen, eri väyliä toteutukseen, ja muistaa että stereotypiat etenkin nepsy + psykiatrinen ei aina kohtaa, mulla esim masennus näkyy siinä että musta tulee työ/urheiluriippuvainen, entistä tehokkaampi koska "jahtaam dopamiinia ja serotoiinia, kokemuksia ja koettelemuksia ja PALKINTOJA" , ihmisiin ensimmäisenä aspergerina loppuu mielenkiinto depressiossa, liian monimutkaista ja epäennustettavaa palkitsevuuden osalta, mut työstä saa aina rahaa ja toteutuksen aineksia pystyy kanavoimaan rahalla. Eli en ehkä sosiaalisesti ole paras työntekijä depressiivisenä ja "ylilyöjämä" mut esim tuotantotöissä ja fyysisesti aktiivissa töissä olisin tosi hyvä. Yksi on kanssa kouluttaumisen puute nepsypiireissä, nepsyt eivät kaikki sovellu teoriapainotteiseen opiskeluun, mutta se ei tarkoita etteikö oltais aktiivisia ja tehokkaita työskentelemään käytännössä, ei pitöisi liikaa aliarvioida vaikka koulutuksen puutetta olisi. Joidenkin mielenterveys ei kestä passiivista ja päätetyöskentelyä, itsellä laukesi lukiossa (adhd-hi) masennusjakso, ja bulimian avulla yritin nostaa dopamiinia/serotoiinia jotta selviäisim läksyistä, onneksi keskeytin lukion. Mielentervys "potilaan" pitää oppia tuntemaan itsensä, niin mielenterveys ei ole este työelämässä etenemiselle. Minä esim hakeuduin liikunnanohjauksen perustutkintoon ja tajusin onneksi pian, että tykkään enemmän olla urheilijan asemassa, kuin ohjata liikuntaa muille. Syvempi käsitteellisyys selkeni vasta koulussa. Liikunta on aina tärkeä osa minua, mutta sen ohjaaminen, muille suunnittelu jne ei ole tulevaisuuden tahtoni. Mutta olen hyväksynyt että "aspergerina" saattaa tulla viiveellä käsitteellisyys asioiden suhteen, nyt 25v ja hyvällä mallilla selkeyden suhteen, missä olen hyvä ja mistä nautin ja mitä olen, kun kaikki "riisutaan", se on depression ja burn outin hyvä puoli, mitä jäljelle jää kaikista viimeisimpänä. Kiitollinen siitä pudotuksesta. Yhteiskunta ei katoa mihinkään, mutta itsensä voi kadottaa jos ei arvosta itseään❤️
Todella jännä, olin 2021 adhd/asperger tutkimuksissa (olisin ollut jo 2011 mutta anoreksiahoidon jälkeen en halunnut mennä osastohoidon jälkeen 1-2v tutkimuksiin) Niin en saanut aspergerdiagnoosia vaikka täytin kriteerit, koska sanottiin että dysfasia estää asperger diagnoosin antamisen virallisesti (lahti phks) . Jonka sain 3-vuotiaana parvorokon "seuraamuksena" sekä motorisen dyspraksian. Sanottiin siis että epätyypillinen vuorovaikutus johtuisi dysfasiasta, vaikka olen sosiaalisesti "hölösuu adhd" jonka sanavarasto yllättävän laaja aspergeriksi. No nyt alkaa uudestaan aspergertutkimukset koska joustamattomat rutiinit ajoivat yhdessä maniajakson kanssa (stressiherkkä) asunnottomuuteen asti, työelämässä kaikki jäi kesken koska uusiem rutiinien luonti vaikeaa ja tunne-elämä liian voimakasta muutokseen nähden. Paloin loppuun siitä ja sitten tuli "vastarahina" ja luovuin kaikista rutiineistani manian uusiutuessa, uudessa asunnossa jossa todettiin homevaurio ja sisätuholaisongelma, niin teki kyllä hyvää etten enää ollut rutiinien orja, mut kyl sen huomaa et asperger/nepsy ilman rutiineja ei etene kauhean hyvin elämässään joten ei sekään toimi, kaikki menee dopamiinivajeessa överiksi, ja bulimia joka laukesi kun muutin pois kotoa, koska kotona ei ollut hirveästi mitään mitä olisin halunnut syödä, (asperger valikoiva syöminen, määrällisesti ihan hyvä jos saa itse päättää mitä syö ja milloin ja miten) niin vuosien lievä alipaino mutta liian matala rasvaprosentti itselleni laukaisi sitten ahminnan . Olisi kiva jos naispaspergeri tulisi teille vieraaksi, katariina oli hyvä mutta kaksi eri kokemusta olisi super hyvä. Itse voisin ilmoittautua mutta odotan että tutkimukset suoritetaan loppuun, nyt on bipolar/asperger tutkimusten alla, 2019-2021 tutkimuksissa sain adhd, iskujen takia aivot tutkittiin varmuuden vuoksi ja bulimia 2 tyypistä sain diagnoosin. Ensin meinasin että luovutan aspergerin suhteen, mutta lähipiiri (joka ei ole laaja koska asperger ja maanisuus niin intressit vieneet ajan) sanonut että asperger suurin syy mielenterveyden kärjistymiselle ja peritty bipolar, joka vaikeuttaa intresseistä hellittämistä, silloin niihin takertuu entistä enemmän, ja aspergerin ylilyönnit että jättää syömiset välistä ja intresseihin käytetty aika liian suurta vuorokauteen nähden ja unet kostautuu , pahentavat kaksisuuntaista, eli molemminpuolista kostautumista, ja vaikeus kasvattaa aspergerlasta jos vanhemmilla ei sitä ole (happivaje synnytyksessä lievä) niin lapsi löytäessään toimivia rutiineja ja innostuksen kohteita, vaikea rakentaa uutta tilalle, varsinkin jos on kokenut sen tunteen mitä tapahtuu menettäessään ne, adhd kanssa tasapaino että tekisi sopivasti asioita määrällisesti/tiheyksellisesti on haastava kombo, ja vaativana se kompensointi depression jälkeen, menee aina yli ja manian ainekset valmiita. Aspergerin toiminnanohjaus on sitä että vaikea siirtyä asiasta toiseen. Silloin intensiivisyyteen huumantuu helposti. Aspergereille pitöisi opettaa tunne-elämän taitoja, sisäistää mikä on epätervettä tunteen elättämistä, aspergereilla usein voimakas tunne-elämä, ja uppoutumisen tarve, mutta tiedän että aspergerit ovat usein sellaisia vaikka rakastavat rutiineita, eivät halua vasten tahtoaan helposti tehdä asioita. Ellei miellyttämisen tarve, ihminen keneen se kohdistuu olisi 24/7 läsnä, eikä sellaisen "kohteeksi" synny itsestään asperger lapsen tarpeeksi. Eli en syytä ketään, mutta mielestäni dysfasia ei pois-sulje aspergeria, sama kuin sanoisi että traumaperäinen stressihäiriö olisi este aspergerin saamiselle. Fakta on että usein nepsylasten vanhemmilla on omia haasteitaan myös, eivätkä ne sulje pois nepsypiirteiden syntyä / periytymistä, erittely ja kokonaiskuva, Nyt voin sanoa et itsetietoisuus ja perusteellisuus asian suhteen niin hyvä että uudestaan tutkimukset ovat niin suotuisat kuin voi olla. Uskon että koulukiusaaminen aspergerin, tic-piirteiden ja adhd/maanisuuden takia aika selkeät kuviot. Etenkin jos lievä tourette eikä sellainen "selkeä paha-asteinen" , niin kiusaamisen riski vielä suurempi koska pidetään hulluna eikä ihmisenä jolla neuropsykiatrinen häiriö, ei tahdonalainen vaikuttaja.
Jännä että Dysfasia estäisi Asperger-diagnoosin, ellei tämä ole sitten joku nykyinen järjestelmä. Ite en ainakaan ole kuullut tämmösistä. Olisi kyllä mielenkiintoista saada enemmän asseja mukaan podcastiin ja kuulla, miten heidän Asperger toimii. Tiedänkin yhden kaiffarin, joka sai tossa parisen vuotta sitten Asperger-diagnoosin ja hänestä varmasti saisi kans tehtyä jakson, mutta hän ei ole vielä valmis siihen jos ollenkaan.
Yllättävän paljon löysin samoja piirteitä kaksisuuntaisen kanssa (mulla on + adhd ja ocd) Mm toi todellisuuden tajun häilyminen, vieraiden ihmisten tulkinta aika epäluuloisesti/väärinymmärrettävästi, "jumala-ajatukset" (itse koen et jumalallisuus on sitä että kykenee epäinhimillisiin suorituksiin/tekoihin, joidenka jälkeen maniassa on "jumalallinen olo" ) Lapsena mullakin alkoi jo pienenä toi ei malta nukkua ja jatkuva unettomuus, ja piti olla aina yövalo päällä ettei mielikuvitus ala laukkamaan öisin, Ja et unettomuus riskitekijänä manin laukeamiselle, sen pystyy jo aistii et kun ei saa unta useampaan päivään et ylikierrokset on jo oma toiminta aiheuttanut et unettomuus on nyt seuraamista alkavasta maniasta. Ja toi "jaksottaisuus", manian/psykoosin kanssa, et vaik mul ei tuu "jaksotonta jaksoa" niin sit siirrytään toiseen vaiheeseen eli lievään/keskivaikeaan massnnukseen,( hypomaniaan melko nopeasti koska adhd ei malta rauhoittua pitkäksi aikaa jos on vilkas, varsinkin kun selvinnyt jo parista burn outista niin keinot alkaa kasvamaan jne) niin tietää kuitenki ja muistaa et tää jakso on ohimenevää, kaikista pahinta on jos psykoosissa pystyy todistamaan et ajatuksensa ovatkin totta, )silloin oma mieli voi todellakin häiriintyä, et sama pätis kaikkiin ihmisiin ja olo muuttua "maagiseksi" ), silloin irtaantulminen on vaikeampaaa ja kokemus omasta sairaalloisuudestaan saa eri sävyjä, joista kaikista ei haluaisi enään luopua, pahimmassa tapauksessa maanisuudssts tulee uusi oma todellisuus, josta ei haluaisi luopua. Väittäisin myös et syrjäytymisriski molemmissa suuri, ihmiset eivät välttämärtä ensimmäisenä halua ystävystyä bipolaarin tai skitsofreenikon kanssa, ainut harrastus missä ei katsota vinoon on tyyliin kamppailulajit, siellä saa olla myös henkisesti "hullu", eikä se alenna ihmisarvoani siellä. Monissa piireissä pitöisi vaieta omista "huumaantumisistaan päihteettömästi" ja intensiivisistä ajatuksistaan. En ole käyttänyt päihteitä kuin kerran, mutta kokeilin concertaa 2023 maaliskuussa, josta sain maniajakson joka kesti sitten puoli vuotta. Sanoin asiasta koska kannabiskokeilu heijastui, päihteet sekä kaksisuuntaisesta että skitsofreniassa aika riskillistä, edes kokeilla, altistuminen alttiina. Pakkoajatukset kans, etenkin stressaantuneessa tilassa, alkavat toistaa itseään. Mut mulla onneks vuosien jälkeen lopulta aivot ei jaksa "toistaa itseään", ja nekin alkaa vähenee / muuttavat muotoaan. Niitä tulee etenkin maniassa, ylivirittyneessä tilassa, burn out/depressiivisenä aivot ei jaksa ylimääräistä härdelliä, se on depressiivisyyden yksi hyvä puoli että pakkoajatuksia se ei elätä. Silloin oleellisuus on aika hyvin läsnä, mutta maniajaksojen jälkeen se ei kyllä innosta kauhean hyvin, vaan "elämän taika" , Mut ero ehkä manissa ja psykoosissa on se, et psykoosi on jo tukahduttava tila, ja maniassa se "jumalallinen olotila" korostuu, vaikka elämä tuhoutuu seuraamuksista, se ei rationaalisesti selitettävissä olotila antaa mielettömästi voimaa, etenkin jos oma intressi toteutuu manian aikana, silloin sen lujaa menemisen hyväksyy jos tärkein etenee ja säilyy, vaikka muu elämän hallinta katkeaa. Äidilläni on skitsofreeninen kaksisuuntainen, ja nimenomaan alkoholi, kannabis ja amfetamiini aina laukaisseet vainoharhaisuuden, agressiivisuuden ja ihmisiin syvän epäluottamuksen / epäluuloisuuden, että haluaisivat jotain pahaa tai tarkkailevat, ja ylikorostuneen itsesuojelun, mutta oma kasvuympäristö vaikuttanut varmasti hieman asiaan,m ja voimakas tunne-elämä sekä itsekontrollin vaikeus adhd ja kiusaaminen pohjalla. Oli mielenkiintoista kuulla ja saada vahvistusta, etenkin että oppii elämään ja muuttaa muotoaan häiriökin kasvana ihmisenä. Välillä epätoivoinen "maniahuuman" kaipuun vallassa ja depressiivisyyden pelon kanssa siitä, etten koskaan saa syviä ihmis-suhteita koska depressiivinen ihminen yhdistettynä epäsosiaaliseen persoonaan on huono yhdistelmä. Mihin johtanut kylmä äiti ja ettei saanut kiitosta hyvistä teoistaan, reagoimattomuus on yksi pahimpia asioita lapsen kannalta, toivottavasti saat isäsi kanssa puhuttua myös skitsofreniasta, se että äitini häpeää kaksisuuntaista eikä siksi ole hakenut diagnoosia ja siksi omakin herääminen siihen viivästynyt 9 vuodella, ja sen arviointi aiemmissa adhd tutkiluksissa oli vähättelevä maalla asuneena kun ei voinut verrata keheenkään, niin toivon että muiden vanhemmat reagoivat, antavat tunteiden elää ja ratkaisukeskeisesti pyrkivät eteenpäin kohdaten asiat totena eikä pyyhkäse niitä, alentavina tai epäoleellisisna asioina.
Rankkoja asioita ja tarinoita 😬 Kaunis nainen 💚
Mitä yksilö voi tehdä edistääkseen asiaa? Oma terapeuttini on kannustanut mua kokemusasiantuntijaksi reilu vuoden verran. M33, yrittäjä ja työnantaja
Olet hieno mies Jonas!
On musta täysin väärin sanoa että naisia kiinnostaisi vähemmän johtaminen koska heitä on vähemmän johtotehtävissä. Se sivuuttaa täysin sen kuinka lasikattoja vielä on olemassa ja naisilla on vieläkin, meidän yhä patriarkaalisessa yhteiskunnassa, vaikeampaa päästä korkeampiin virkoihin kuin miehillä johtuen alitajuntaisista ja tietoisista suhtautumisista naisiiin. Puhumattakaan siitä että naisia on vasta viimekymmeninä alettu laajemassa yhteiskunnassa kannustamaan johtaviin rooleihin.
Ihminen ei luo kulttuuria vaan kulttuuri ihmistä.
Moi
täytyy kommentoida nopeesti että toi Oonan takana olevan seinän väri korostaa sen silmiä kauniisti!
Sykoosi on elämä
noice!
voitko sanoo raparperi piirakka
Niinku yks tuttu hyvin sanoi: Kaikki vanhemmat onnistuu sukupolvesta toiseen tämmösissä. Hirveetä tasapainoilua ja kaikki epäonnistuu. Lähelle onnistumista pääsee mut kukaan ei voita." Muistan vielä, miten osuvasti hän sanoi että: "Ensimmäisen lapsen kanssa tulee satavarmasti virheitä. Toisen lapsen kanssa tulee sitten joukko uusia virheitä. Kolmannen kanssa käykin ilmi, että mitään muuta ei olekaan tehnyt kuin virheitä."
20v masennusta, 5-6v lääkkeitä, kaikki Suomen hoitokeinot testattu, 2 itsemurhayritystä takana. Pääsispä jo pois täältä.. 😭
Hellou, Oletko tällä hetkellä avun piirissä? Mielenterveys on elämän pituinen matka ja täälläkin päässä kipuillaan niiden kannssa ajoittain. Tunnetko Mieli RY ja Mielenterveyden Keskusliiton auttavat chatit ja puhelimet?
@@OkeiOllaRikki Iltaa! Paljon voimia sulle ja kaikille, jotka tätä lukee! En ole enää muutamaan vuoteen hakenut apua. 36 vuoden elämästä, kun on 20v masentuneena niin on ehtinyt kokeilla kaiken avun. Ainoa josta ikinä oli edes vähän apua oli sähköhoito aivoihin mutta sitä eivät enää suostu antamaan, koska maksa-arvot on liian korkealla ja saattaisin kuolla siihen. Siitä sitten kahden epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen yritän luultavasti päästä Sveitsiin eutanasiaan. Olin niihin jo yhteydessä ja ne sanoi, että olisi ihan mahdollista mutta kaikki riippuu siitä, että miten hyvät paperit saan niille toimitettua mun historiasta. En vaan tiedä onko mahdollista saada 20v vanhoja papereita englanniksi.
42:40 Henkilökohtasista kokemuksista mitä oon nähny niin osastohoito paikat muistuttaa aikalailla jotain keskiverto hostellia jossa on pari rinnakkaista käytävää, niiden välisää oleskelu tila ja käytävissä asukkaiden huoneiden ovia. Ei oo lainkaan mitään hollywood steriilejä harmaita sairaala mestoja
Nico vaikuttaa huippumukavalta kaverilta! Kiitos teille molemmille, oli todella hyvä jakso! : )
Kiitoksia palautteesta. Nico on todella huippu tyyppi.🤩
Hyvä jakso jälleen 👍❤️
Kuskit eivät pääse toiseen jaksoon. 🤣
Pelikaanimies
Hyvin sanoittettu, kiitos😊
Ihan älyttömän hyvä podcast! Miten kuulen tästä vasta nyt 😮 itellä ocd, adhd ja kontrolloitu riippuvuus sekä Nyt testataan epävakaata niin on erittäin fresh kuulla julkkisten mt ongelmista!
Makee juttu, että löysit OkeiOllaRikki maailmaan.🤩❤
masennus eläinten energiasäästötila? aikamoinen ajatus! ehkäpä jopa totta? 😮
Täytyy myöntää että mullekin on tullu positiivisia vaikutuksia mun jakson jälkeen. 👍
Eihän sitä koskaan selviä jos on tarpeeksi traumaattinen lapsuus niin ilman vaurioita jotka sitten tulee yleensä aikuisuuden kynnyksellä.. Itselle tuli parin kymmenen vuoden helvetti mut nykyään on ihan ok olo.. Ja skitsofrenia on täysin toipunut.. Paniikki ja masennus myös tuttuja..Paniikkioireisiin en koskaan ole syönnyt lääkkeitä kun tuntuu että sitten ei uskalla edes viedä roskia ilman rauhoittavia..Itse koin paniikkiin parhaaksi hoidoksi siedättämisen..Kun tarpeeksi siedättää itseään niin kohta ymmärtää ei ketään kiinnosta vittuukaan kun kävelet tuolla kaupungilla ja sit oppii siihen että ei enään tarkaile itseään mistä mun mielestä paniikki oireet johtuu. Kiitos hyvästä jaksosta ja hyvää jatkoa molemmille..😊👍
Can you put in subtitles next time?
Katsoin äsken jakson ja oli tosi hyvä ja mielenkiintoinen. Mulla ei ole ocd, mutta masennus ja ahdistushäiriö tälläkin hetkellä päällä + jonkinasteinen bentsokoukku ja vieroitus meneillään. Sen vuoksi olin kiinnostunut lukemaan tai kuulemaan siitä sinun lääkekoukusta ja vieroituksesta, mutta en löytänyt mainittua blogia siitä...Onko enää missään luettavissa tai kuunneltavissa aiheesta?
Hellou, blogi lopetettiin ja poistettiin verkkosivulta jo hyvä tovi sitten. Aika ei vaan riittänyt sen kirjoittamiseen. Nastaa viikonloppua...
narri kertoo menestyksen hinnan
Tää oli kyllä todella hyvä jakso! Vahvaa samaistumista tuohon Sanan päihdeongelmien kanssa kamppailuun ja siihen tasapainotteluun hyvä tuloisen työn ja musiikillisen uran kanssa. Täysin samoja keloja pyöritellyt vuosi tolkulla ja ei oikeen vieläkään oo uskaltanut tehdä päätöstä asian suhteen. Hienoa, että Sana uskalsi tehdä sen. Vaatii ihan mielettömästi pokkaa heittäytyä elättämään itsensä täysin musiikilla ja siihen liittyvällä toiminnalla tässä maassa. ❤
Mä niin tiiän ton fiiliksen, kun mikään ei enää tunnu hyvältä/miltään. Edes pelaamisestakaan ei enää silloin Persona 4:n jälkeen saanut mitään. Kaikki vain "oli" eikä mitään muuta. Ikään kuin olisi yhtaikaa ollut jossain "loukussa," josta ei päässyt pois. Mä en enää edes muista milloin mä aloin ensimmäistä kertaa puhumaan masennuksesta.