1.
Taivaaseen käy matkamme,
maa ei viihdyttää saa meitä.
Kaanaanmaahan kuljemme
koleoita korpiteitä.
Täällä täytyy taivaltaa,
taivaassa on isänmaa.
2.
Taivaaseen on mieleni
synnin maasta matalasta.
Kuolemallaan Herrani
nosti minut kuolemasta.
Enkö täältä kaipaisi
sinne kotimaahani?
3.
Taivaaseen jo kehottaa
meitä Herra sanallansa,
taivasta se heijastaa
valollansa, rauhallansa.
Sinne, sinne taivaaseen
tahdon iloon iäiseen.
4.
Taivaan riemu läsnä on
antimissa Herran pöydän.
Niissä taivaan ravinnon
täällä voimakseni löydän,
kunnes häissä Karitsan
sitä nautin ainian.
5.
Taivaaseen jo toivossa
kaipaan yöstä kärsimysten.
Niitä ei voi verrata
riemuun taivaan täyttymyksen.
Katson maasta turhuuden
päivään uuteen Kristuksen.
6.
Taivaassa on valmiina
nääntyneelle rauhan maja.
Porttina on kuolema,
siitä kuljit, Vapahtaja.
Siitä myöskin minua
kotiin kerran taluta.
7.
Taivaaseen, ah taivaaseen
ikävöitsee sydämeni.
Katseeni luon Jeesukseen,
vain hän riittää turvakseni,
kunnes pääsen katsomaan
aina hänen kasvojaan.
Benjamin Schmolck 1731. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937, 1984. | Sävelmä: Toisinto Eurajoelta.