1. Ah, miksi taivaan valtakunnan / niin moni hylkää tahallaan / ja jatkaa turhuutensa unta / ja tyytyy tähän maailmaan? / On tärkeämpää kaikki muu, / Jumala aina unohtuu.
2. On juhla meille valmistettu / hääsaliin Isän ylhäisen, / on taivaan herkut varustettu, / ne ovat lahja Jeesuksen. / Jo kulkee kutsun tuojia / ja kutsu koskee kaikkia.
3. Vaan moni meistä torjuu kutsun, / se hukkuu huoliin, tehtäviin, / sai yksi ostaa uuden pellon, / on toinen mennyt naimisiin. / On meillä kiire yhtenään, / me emme jouda lähtemään.
4. Voi varokaatte, varokaatte, / ettette saisi katua! / Nyt lahjaksi te kaiken saatte, / on myöhä kenties huomenna. / On ovet kohta lukitut, / on kiire, kiire, kutsutut!
5. Jos liian myöhään kolkutatte, / ei ovi enää aukea. / Te itkette ja vaikerratte, / vaan itkua ei kuunnella. / On monet häihin kutsutut, / vaan harvat ovat valitut.
6. Suo kutsuasi, Herra, muistaa, / ymmärtää varoitustasi. / Ei kukaan kutsun torjuneista / saa maistaa illallistasi! / Tee itse minut valmiiksi, / ennen kuin suljet ovesi.
Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. Anna-Maija Raittila 1976, 1984.