Mun kaveri sano kerran tosi hyvin: "Ihmisiä elämässä tulee ja menee. Kaikkea ei ole tarkoitettu kestämään. Pidä kuitenkin kiinni niistä, jotka tahtovat itsekin pitää kiinni" . Ja toi sun instahastag idea on ihan tosi hyvä!

Ystävättömyyden tuoma yksinäisyys on, ainakin omassa sosiaalisessa kuplassani, helvetin iso tabu. Mä näen, et tällasia platformeja kaveriseuran hakemiseen ei ole, koska iso osa ihmisistä ajattelee, et jos jollain ei oo kaverin kaveria niin siin on pakko olla joku perustavanlaatusesti vikana. Mut eihän se tietenkää niin oo. Mä oon ollu aina tosi ekstrovertti ja nuorena mulla oli tosi paljon kavereita, mut ei niinkään ystäviä lähellä. Mun 18-vuotissynttäreillä porukat lähti viikonlopuksi pois kotoa, et voisin pyytää muutaman kaverin meille juhlimaan. Kello kaheksan illalla mä tuijotin äitin leipomaa juustokakkua tyhjässä talossa ja itkin. Ketään ei päässy tulemaan, koska en ollu kellekkää kaverilleni tarpeeks läheinen et olisin voinu sanoo, et nyt on muuten paska olla ku mä oon ihan yksin täällä. Mä olin tosi yksinäinen, vaiks mä oon ihan normaali, hauska, mukava ja sosiaalisesti lahjakas tyyppi. Nykyään mulla on myös ystäviä, joille voin puhuu ihan kaikesta. Mut sydän särkyy kaikkien niiden puolesta, jotka joutuu itkee synttärikakkuunsa.

@urboturbo1249

4 жыл бұрын

❤

@psykoterap

4 жыл бұрын

Voiko täällä tubessa laittaa yksityisviestejä? Laittasin viestiä sulle jos voi. Mä oon tosi pahoillani et sulle on käyny noin.

@6669876

4 ай бұрын

Yksinäisyys on perseestä koska usein se on vaan ihmisen lapsuuden trauma ja opittu ominaisuus lapsuuessa. Se miten yksinäisyyttä käsitellään mediassa tässä terveydenhuolto kulttuurissa on semmosta hyssyttelyä vaan! Eli kamalaa. Hyssytellään ihmisiä joilla ei koskaan sosiaalisia taitoja ollutkaan. Onko joku jolla sairaanhoitajalle käymällä juttelemalla on ollu positiivisia vaikutuksia? Tai ylipäätään kertoa terapeutille yksinäisyydestä? Auttaako se että avautuu olevansa yksinäinen?

Tää on tosi hyvä ja tärkeä aihe. Aika harva tulee ajatelleeksi, että kuinka yleistä yksinäisyys on nuorten aikuisten keskuudessa. Usein tosiaan ajatellaan, että yksinäisiä ihmisiä ovat oudot ja ahdistuneet ihmiset ja vanhukset. Aika moni kuitenkin saa kokea yksinäisyyden kun muuttaa opiskelujen perässä toiselle paikkakunnalle.

Mulla ei ole edes kokemusta oikeista kaverisuhteista. Olin kiusattu esikoulussa, päiväkodissa, ala-asteella, yläasteella ja lukiossa, ja ammattikorkeassa ei varsinaisesti kiusattu mutta jätettiin ulkopuolelle porukasta. Tietooni tulleita syitä tästä kohtelusta: liian ujo, liian hiljainen, vääränlainen hiustyyli, vääränlaiset vaatteet, vääränlaiset kiinnostuksenkohteet jne. Sitten jos yritti olla puheliaampi niin oli kuulema liian puhelias, ja jos yritti porukkaan hankkimalla samanlaisia tavaroita kuin muilla, sai kuulla olevansa matkija. Tekipä niin tai näin, mikään ei kelvannut. Nykyisin sama mihin yhteisöön tai porukkaan yrittää sisään, niin ennen pitkää ollaan taas siinä tilanteessa, että muut kutsutaan illanviettoon paitsi minua, ja kaikki muut lisäävät toisensa someihinsa kavereiksi paitsi minut. Olen pitkälti menettänyt toivoni ihmisten suhteen, enkä enää edes aktiivisesti yritä etsiä kavereita tai ystäviä, kun jossain vaiheessa joutuu pettymään karvaasti kuitenkin. Myös voimakas misantropia ja kyynisyys on vallannut alaa mielessä etenkin viime vuosien aikana, ja sitä on alkanut katsomaan muita jopa alaspäin, kun ei niille nirppanokille mikään muu kelpaa kuin pintapuolinen paskanjauhanta jostain rakennekynsistä ja tekoripsistä sekä siitä, mitä ostettiin tänään kaupasta. Sitä ydintään ja sieluaan ei kukaan halua näyttää, ei edes kuukausien tai vuosien jälkeen. Ja jos itse koittaa omaa verhoaan raottaa small talkista johonkin syvemmälle, niin toinen juoksee jo karkuun. Vieläkin huvittaa eräs viimeaikainen, aluksi lupaava tapaus, josta luulin saavani uuden kaverin. Sitten tuli vastaan filosofinen asia, josta olimme eri mieltä. Minä kysyin, että haluaisiko hän selittää oman kantansa, ja hän oli jotta ei. Ajattelin että fine, jotkut ihmiset eivät vain halua puhua jostain aiheista, koska osuvat hermoon tai triggeröivät tjsp. No, jonkin ajan kuluttua tuli toinenkin samantyylinen asia, josta oltiin eri mieltä. Kysyin taas, että haluaisiko hän avata tätä asiaa, jotta voisin ymmärtää ja oppia lisää sekä hänestä että tästä asiasta ja mahdollisesti myös muuttaa omaa mielipidettäni. Hän totesi, että hän ei puhu ihmisten kanssa mistään mistä on eri mieltä, koska siitä tulee vain tappelu. Minä sitten ajattelin, että jaha, tämäkään kaveruus ei siis tule ikinä etenemään mihinkään. En tiedä mitä ihmettä ihmiset oikein kaverilta/ystävältä haluaa. Tiedän vain sen että mulla ei ole sitä heille antaa. :D

@aurakajalo

Ай бұрын

tosi ikävää kuulla, että sulla on tällasia kokemuksia😩❤️ tiedän, että tää voi tuntua laihalta lohdulta, mutta oot varmasti upea tyyppi ja uskon, että sun kohdalle ei oo vaan vielä sattunu ne oikeet ihmiset. toivon sulle super paljon kaikkea hyvää

Tää on niin totta yliopiston kohalla! Etenkin ujoilla yliopisto-opiskelijoilla, mukaanluettuna mulla, on vielä vaikeempaa mennä vaikka yliopiston ruokalassa tuttujen viereen ja erittäin mielelläni haluun kantaa korteni kekoon tähän asiaan kans. Kaveriklikit yliopistomaailmassa on syvältä vaikka ymmärränkin että ihmiset, kuten mäkin, pysyvät mieluiten omilla mukavuusalueillaan.

Mun mielestä tosi tärkeetä on myös se ystävyyssuhteen "laatu". Usein voi tuntee ittensä tosi yksinäiseks vaikka oliskin paljon kavereita, jos kukaan heistä ei oo tarpeeks läheinen ja jos ne kaverisuhteet on vaan enemmän sellasia pintapuolisia. Sillon kaipaa sellasta syvällisyyttä siinä suhteessa, että olis ihmisiä jotka oikeesti tuntee sut pintaa syvemmältä ja ymmärtää sua, eikä vaan sellasia keiden kanssa välillä näkee, mutta ei puhu ikinä mistään kovin merkityksellisestä.

@anonym9049

4 жыл бұрын

Tää... Itelläki on muutama kaveri mutta heidän kanssa aikaa viettäessä tulee vaan fiilis että näissä keskusteluissa ei oo mitään järkeä ja että mieluummin oon sitten yksin. Jotenkin se oma yksinäisyyden tunne vaan korostuu sellasessa seurassa missä oikeastaan omasta näkökulmasta hyvin pinnallinenkin aihe mielletään liian deepiksi eikä asioista voida keskustella perinpohjaisemmin.

Tää oli tosi hyvä ja tärkeä video. Yks suurimpia syitä miks hankin lemmikin (Freddie niminen doggo) viime vuoden marraskuussa, oli yksinäisyys. Ja se on sairasta koska mun ympärillä pyörii kuitenkin kokoajan duunien ja erinäisten projektien puolesta sikana jengiä. - Mut se just ahdisti... Tuntu et ois voinu tavata 60 ihmistä päivässä eikä ketään kiinnostanu et mitä mulle oikeesti kuuluu. Niit kiinnosti mun kuulumiset lähinnä sen pohjalta et miten ne vaikuttaa bisnekseen.. Se ahdisti, ei onneks enään. :)

Tärkeä aihe tosiaan. Oon ite syrjäytynyt syviten viisi vuotta sitten (eläköityminen). Naimisiin meno (12 vuotta) etäännytti ystävät alkuun ja muutto toiselle paikkakunnalle (10 vuotta) etäännytti lopullisesti. Live-elämän kavereita ei ole, mutta erakko tietysti en miehen vuoksi ole. Mutta lähes sokea, eläkkeellä ja miehen pitkien työvuorojen takia yksinäisyyttä ilmenee. En silti tarkoita valittaa, vuosien saatossa yksin olo on tuonut hyvääkin itsetutkiskelun saralla ja, vaikka huono klisee onkin, se, mikä ei tapa, se vahvistaa tai sattuu niin kirosanasti. Ite oon nuorista yksinäisistä eniten huolissaan, se on todella raastavaa. Senkin itse kokeneena parikyt vuotta sitten. Eli voimia ja tsemppiajatuksia kaikille. ❤️

@chatnoir9038

4 жыл бұрын

Ihaana Minnis Tosi hyvin sanottu.

Mä oon tutustunut nykyisin mulle tosi läheiseen kaveriporukkaan jodelin kaverinluontiin tarkoitetulla kanavalla järjestetyssä miitissä. Tossa porukassa se jodel ei ole enää millään tavalla läsnä tai tuu puheeksi, vaan ollaan ihan "normaali kaveriporukka". Kuitenkin mua jostain syystä nolottaa aina tosi paljon kertoa ton porukan ulkopuolisille tyypeille, että missä oon tutustunut heihin. En oikein edes tiedä miksi, tuntuu vaan että tollasessa kavereiden tarkoituksellisessa hakemisessa on joku tosi vahva stigma.

@chatnoir9038

4 жыл бұрын

quuwee Siis todellakin on stigma. Iteki haluaisin lisää kavereita mut... miten? En pääse yli siitä et nolottaa niin paljon pelkkä ajatus että ihmiset pitää mua jotenkin epätoivosena tai outona ku en oo ”onnistunut” hankkimaan tarpeeks ystäviä. Huoh. Ollaan me ihmiset vaikeita. Propsit sulle et oot pystyny tälläseen juttuun :)

@mm-rb8yk

4 жыл бұрын

@@chatnoir9038 Mulla aivan sama! Chat Noir, jos haluat tutustua, olis kivaa. Vaikutat tosi mukavalta! T. toinen "epätoivonen ja outo" :D

Oon just se ärsyttävä extraekstrovertti joka koittaa nähdä kaikkia kavereita viikon aikana joka viikko eli aina töiden jälkeen oon jossain menossa ja aina saa kalenteriin mahtumaan vielä yhden kaverin kanssa vietettävän illan. Jos joku kysyi johonkin, menin aina ja kotona yksin oleminen ei tuntunut ollenkaan hyvältä vaihtoehdolta. Kuitenkin tää jossain vaiheessa alkoi menemään siihen, ettei mulle enää "riittänyt" mikään ja olisin tarvinnut jonkun kaverin seuraa ihan koko ajan - en sietänyt yksinoloa ollenkaan. Eli long story short vaikka mulla oli monia oikeasti läheisiä ja hyviä kavereita joita olin tuntenut jo parhaimmillaan kymmeniä vuosia ja ihana monen vuoden poikaystävä tukena, musta silti tuntu että olin yksin. Päätin jossain vaiheessa että tän on loputtava ja mun on PAKKO alkaa nauttimaan yksinolosta ja niin mä tein, aloin pikkuhiljaa sitä opettelemaan. Ja yllättävää kyllä, se menee aika hyvin! Ja mä tiedän, en ole mikään paras kokemusasiantuntija tästä (tai yhtään mistään) koska en ole syrjäytynyt ja oikeasti yksin - kaikki tsempit teille joille tää ikävä nakki on napsahtanut - mutta päätin jakaa tällasen vähän erilaisen näkökulman asiaan :') kiitos ja anteeksi.

Itel ei ongelma oo siin, etten uskaltas puhua ihmisille, vaan enemmänki siin että ihmiset ei sitten tule itselleni juttelemaan, ja en haluaisi aina olla se keskustelun tai kaverisuhteen aloittaja

Siis ugh näiden videoiden kattominen tuntuu siltä, kun olis ystävä, kunnes tajuaa todellisuuden taas :D

Tosi tärkee aihe ainaki itelle. Oon tosi yksinäinen ja mun on vaikee tutustuu tai kaverustua ihmisten kanssa. Mul menee usein et ainut ihminen, jolle jotain puhun, on kaupan kassatäti. Ja kuten monen muunki niin myös mun taustalta löytyy koulukiusaamista yms, et ne arvet ei kauheesti auta ihmisiin tutustumista. Mutta tää hashtag vaikuttaa tosi kivalle idealle. Ehkäpä uskaltaudun sitä kokeilemaan.

Super hyvå video! Tuntuu ylipäätään siltä että ystävyyssuhteita ei arvosteta samalla tavalla kuin esim parisuhteita tai pidetä yhtä tärkeitä, vaikka monesti kaverisuhteet saattaa kestää paljon pidempään kuin romanttisen suhteet. Ehkä osittain just sen takia että niihin ei sisälly samalla tavalla yhteiskunnallisia paineita kun parisuhteisiin. Uusien ystävien saaminen aikuisena on kyllä tosi vaikeeta. Olispa kaverisuhteille myös tinder!

Voin samaistua... Oon itse enemmän introverttiin päin ja mun on aina ollut vaikea löytää ihmisiä, jotka olis samalla aaltopituudella mun kanssa ja joiden kanssa juttu sujuisi täysin luontevasti. Luulen sen johtuvan osittain nykyajasta, koska mua ei jaksa kiinnostaa internetin somehömppäjutut samalla tavalla kuin muita mun ikäsiä (20v). Oon ihan hyvä keräämään hyvänpäiväntuttuja esim. töiden kautta ja ihmiset kyllä tykkääkin musta, mutta joku näkymätön este tuntuu aina olevan tiellä. :|

Olipa upea video! Voin samastua kaikkeen mitä sanoit ja oon hirveästi itsekin miettinyt itsekin tuota ystävien tekemisen vaikeutta.

Tunnen tunteen. Vietän paljon aikaa yksin ja koitan päihitellä elämän staattisuutta. Oon ite koittanu jäsentää ajankulua ja saada selväks miks musta tuntuu millon miltäki. Aattelen ihmisistä ehkä lapsellisestikin että ''ton kanssa en ainakaa haluu kaverustua!'' ja toisista ''ihanan aurinkoista seuraa mut en ite luo tasapainoo tähän.'' Oon yksinäinen koska en jousta, haluun vaan just sopivissa määrin mun energioissa menevää seuraa, koska muuten juttelu on iha smalltalk. Toivon vaan että staattisuudesta pääsen, kun pääsen opiskeleen ja onnistuisin tasapainottaan aikaa vähä joka paikkaan.

Tärkeä aihe, kiitos 🥰

Hieno aihe, sekä mielenkiintoisia asiota selitit ...tärkeä video ja kaikki meistä on lopulta yksinäisiä, kun aattelee

Jess! Ihanaa et oot tässä kioskihommassa! Oot niin hyvä ja vaikuttava puhuja ja sulla on erilaisia mielipiteitä👌🏼🔥

ihana idea!

Ihan mahtava juttu! ❤

Oi! Ihana tää Saat seuraa "kamppis"! kuulostaa hyvältä idealta. en oo instassa, mutta muuten vaan tää nyt sais ainakin mun puolesta levitä kaikkialle kaikille! Se ois ihanaa #SaatSeuraa

Olen introvertti, olen paljon yksin en silti tunne itseäni koskaan yksinäiseksi !

Kiitos kun puhuit tästä!! 💗 Ja toi hashtag on iha huippu idea. Oonko joskus miettinyt, että ystävien löytäminen voi olla hyvin vaikeaa, että miksei oo tinderiö ystävien löytämistä varten :D

tää video ja aihe kokonaisuudessaa iski tosi lähelle, kun oon itsekseni ja terapeutinki kans käsitelly sosiaalisten suhteiden ja yksinäisyyden haasteita. oon itse introverttinen ihminen ja muista psyykkisistä jutuista johtuen mul on vaikee ,,, "suhde" tavallaa ihmissuhteisiin ja vastaavaan. tuntuu vaan mukavasti validoivalta kun ihmiset joit seuraa puhuu samoist asioista ja oon varma et tää video ja tällanen keskustelu rohkaisee ihmisii tutustumaan ja ystävystymään paremmi! kun sitä tuppaa ajatteleen et on liian tuttavalline tai tungetteleva jos menee laittaa yhtäkkii viestii tai vastaavaa (or is it just me hups). kun kyllä kaikki kaipaa sosiaalist kontaktii, ja ku lähestyy ystävällisesti nii ei sii pitäs olla ongelmaa. anyway. loisto video !! herättää ajatuksia :D

Itsellä ihan sama tilanne ja samanlaisia ajatuksia ja valtaisa halu kuulua, olla osa jotakin. Yksinäisyys on kuin kulkisi väkijoukossa sellaisen kuplan sisällä eikä kukaan näe sua. Tai kun olisi vierailijana täysin toisella planetaalla ja kukaan ei ymmärrä sun kieltä. Tunteina pohjatonta toivotonta surua, kaipuuta, ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta. Kiitos kun jaoit pohdintojasi ja käytät näkyvyyttäsi tällaiseen aiheeseen. Ihana ajatus, toivottavasti ihmiset lähtee mukaan #saatseuraa -juttuun ♡

Oon itsekin ekstrovertti, mutta ehkä kun on aikuistunut niin on tajunnut sen, että oon tavallaan yksin omien ajatusten kanssa aina, vaikka olisikin ihmisten kanssa tekemisissä jatkuvasti. Yksinäisyys ei välttämättä oo huono asia, itse ainakin oon oppinut arvostamaan sitä melankoliaa mikä siihen liittyy.

En itse ollut koskaan koulussa se luokan suosituin ihminen, jolla oli paljon kavereita - mulla oli yleensä semmonen pieni ja tiivis kaveriporukka. Toki olin esim. teini-iässä niin ujo ja epävarma, että uusiin ihmisiin tutustuminen oli melko vaikeaa, kun koko ajan mietti, mitä muut miusta ajattelevat. Nykyisin ei sitä ongelmaa ole ja tykkään sosialisoitua ja olla ihmisten kanssa sekä tutustua uusiin ihmisiin. Ei vaan ole sellaista "the one"-ystävää ja tuntuu, että kaikilla on just oma elämä ja kiireet ja ei kerkeä nähdä tarpeeksi usein - kuten videollakin sanoit. Ja tuntuu myös, että monille ihmisille ihmissuhteet on ns. kertakäyttökamaa: että kun hyöty loppuu, niin voi vaan vaihtaa lennosta ja dumpata toisen. Eli kyllä, vaikka itsekin seurustelen ja asunkin poikaystäväni kanssa ja käyn jopa koulua, niin koen olevani yksinäinen. Ehkä juuri sen takia, ettei kovin moniin voi luottaa, niin en ns. hyväksy/halua ketä tahansa ystäväkseni. Tai en koe kovinkaan monien kanssa semmosta "yhteyttä". Oot ihan oikeassa siinä, että ystävyyssuhteet on usein "toistaiseksi voimassa olevia". En oletakaan, että jokainen tapaamani uusi ihminen pysyisi elämässäni ikuisesti. Mullakin moni ystävä on muuttanut eri kaupunkiin, mikä nyt sinänsä ei yhteydenpitoa ja näkemistä estä. Mut kyllä se vaan on vähentynyt ja en itse jaksa aina olla se, joka ottaa yhteyttä. Kun sitäkin on käynyt useamman kerran, että oon ollut käymässä eri kaupungissa ja on sovittu käyvämme kahvilla ystäväni kanssa - mutta sitten on tehty monta kertaa peräkkäin oharit ja minä en semmosta jaksa. Siinä tulee ilmi ne oikeat ystävät, kun yhteys ja ystävyys säilyy, vaikka näkisikin harvemmin ja asuisi eri kaupungeissa.

@tellevro8324

4 жыл бұрын

Tähän samaistun todella paljon! 💃

Tämä oli kyllä hyvä video tärkeästä ja yllättävän yleisestä aiheesta. Mukava olisi kuulla lisää aiheesta videolla, sillä Helsinki on itsellä aika pitkän matkan päässä. Ystävyys ja kaveruussuhteet todellakin tuntuvat olevan "toistaiseksi voimassa olevia". Ala-asteelta on pari hyvää kaveria jäänyt, mutta yläaste ja lukiokaverit kaikonneet kyllä piiristä. Ainoat kaverit/ystävät, jotka ovat säilyneet, asuvat kaikki eri paikkakunnilla, joten extempore hengailu ei ole mitenkään mahdollista. Myöskin työssäkäyvänä on oikeastaan melkoisen vaikea lähteä luomaan uusia kaverisuhteita, jo ensinnäkin rajallisten aikataulujen vuoksi. Töissäkään siis ei ole ollenkaan oman ikäistä porukkaa, joista saisi samanhenkistä seuraa vapaa-ajalle. En ole ekstrovertti enkä oikein introverttikään, vaan siltä väliltä :D Arvostan omaa aikaa ja usein nautinkin siitä, mutta joskus tosiaan esim. juuri kauniina kesäpäivänä olisi kiva jos olisi kaveri, jolle voisi laittaa viesti, että hengaillaanko. Joskus on siis hieman yksinäinen olo, mutta tätäkin helpottaakseni hankin kaksi aivan ihanaa kissaa :D

Woo!

Välillä vähän tyhjän päällä -fiilis kun muutin omaan kotiin ja alotin yliopistossa. Näen oikeastaan joka viikko joitakin mun lukiokavereita ja aina luennoilla ja lounaalla tietysti uusia opiskelukavereitani mutta silti välillä iskee yksinäisyys kun oon vähän pudonnut kahden porukan väliin. Toinen porukka on pikkuhiljaa hajoamassa ja toinen vasta muodostumassa... Tosin viinanhuuruinen yliopistokulttuuri ei oo mun makuun joten pelkään jääväni kaikkien porukoiden ulkopuolelle.

Ihanat meikit sulla tässä! 😍🤩

Ikää 27 ja samoja juttuja ystävien kaa käymässä läpi. Elämäntilanteet ja prioriteeti on eri. Yksinäisyyden tunne vei tän ekstaekstrovertin terapiaan. Oon raflassa töissä mut se ei tunnu sosialisoitumiselta kun sitä tekee työkseen eikä asiakkaiden kanssa voi jutella samalla tavalla kuin frendeille. Kuitenkin vierastan kaveri "treffailua". Parisuhde deittailukin on tarpeeksi kuluttavaa ja tylsää hommaa jos rehellisiä ollaan. Idea varmasti hyvä jos kaveri mielessä deittailu toimii itelle. 👌 Arvostan että puhut aiheesta ja keksit jonkun uuden lähestymistavan tähän nykyajan ongelmaan❤️

#HaluisinPapananaamastaSeuraa

Tää sun video tuli hyvään rakoon. Oon just paluumuuttanu kuuden vuoden jälkeen takasin Suomeen ja nyt parin kuukauden aikana oon huomannu että sen vanhan suomen kaveriporukan dynamiikka on muuttunu tosi paljon. (ja jus tää, että ihmiset on aikuisia, kiireisiä ja väsyneitä) Oon töissä täällä, mutta kaikki mun työpaikalla on n. 20v mua vanhempia niin samoja menoja ei niin synny.. Mutta joo. Just tänään mulla olis ollu mun viikon ainut suunniteltu sosiaalinen kaverieventti ja tää peruttiin ja sain tästä kaikests jonkun kamalan ahdistuskohtauksen. Ehkä tää video nyt vähän rauhottaa mua siinä etten oo yksin casuaalisessa yksinäisyydessäni.

Itse raskaana just ja yritän pitää kokoajan yllä ajatusta et oon muutakin kun vaan äiti/raskaana. Helposti puhuisi ja eläisi vaan tässä kuplassa mutta en voi vaatia toisilta siihen tulemista jos ei koe samoja ajatuksia. Ystävyyssuhteita pitää hoitaa yhtä lailla kun parisuhteita, välillä sitä ihmiset unohtaa ja olettaa itsestäänselvyytenä. Onneks on muutamia ihania läheisiä, yksinäisyyden jälkeen niistä pitää enemmän kiinni. 🙏

Olen vihdoin murtanut kanavan nimen koodin ja sehän tulee Banananaramasta eikös tulekin?

Puhut kyllä asiaa ja oli tavallaan helpottava kuulla, että joku muukin ajattelee samoja juttuja 🧡 tavallaan itekin yllätyin, että joskus tuntee itsensä yksinäiseks, vaikka onkin paljon kavereita.

Ihana idea :) Pitänee katsoa, että käyttäisikö itse tuota hastagia, jahka tästä ongelmallisesta puhelintilanteestani pääsen eroon Mutta siis joo,. Ekoja kertoja tulin yksinäiseksi, kun muutin omilleni, enkä jaksanut koko ajan ignorata omia pielipiteitä ja tehdä kaikki, kuten kaverini tahtoivat asioiden menevän. Sitten se päätyi lopulta siihen tilanteeseen, että kaikki kaverini ovat nyt hommanneet useamman lapsen ja minä en, niin elämääntilanteet on niin erilaiset. Muutin myös vieläpä toiselle paikkakunnalle. Pidän heihin edelleen vaihtelevin väliajoin yhteyttä, ja ollaan lähennytty noiden parin ikävän vuoden jälkeen uudelleen, mutta aiemmin mainitut lapset ja eripaikkakunnat eivät ole muuttuneet ja havahduin myös siihen, että mä en ole samanhenkisten kuplassa. Paljon mediassa puhutaan siitä kuinka samankaltaiset arvot ja maailmankuvan omaavat elävät samanhenkisten kuplassa... mutta jostain syystä mä en pääse näihin liberaaleihin vihersuvaitsevaisiin feministiryhmiin. En tiedä, näkyykö minusta niin pitkälle, että olen joutunut kuuntelemaan hieman tuskastumiseen asti raivostuttavan sovinistisia kommentteja ja yrittänyt ymmärtää, mikä ajaa ihmisen olemaan vähemmän suvaitsevaisempi ja avoimempi uusille asioille. Se luo ehkä eniten mulle yksinäisyyttä, kun en ole läytänyt samanhenkistä kuplaa, johon kelpaisin osalliseksi. Mutta samalla, vaikka koenkin (itse määrittelemäni termi) laadullista yksinäisyyttä, olen kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että edes jotkut kelpuuttaa mut seuraansa ja olen kuitenkin ihminen, joka erilaisissa tilanteissa keksii juteltavaa tuntemattomien kanssa, vaikka se ei koskaan johda muuhun kuin parin minuutin jutusteluun. Hieno aihe, hyvä video, kiitos siitä :)

Koin yksinäisyyttä yliopistolla maisterinopintojen aikaan. Aloittaessani olin vähän vanhempi kuin suurin osa muista, eikä samanhenkisiä ihmisiä tuntunut löytyvän, vaikka samaa alaa opiskeltiinkin. Aluksi yritin jutustella kurssikavereiden kanssa, mutta en kokenut saavani vastakaikua. Kaikki kurssit oli vapaavalintaisia, joten ei ollut edes turvallista ja pysyvää omaa luokkaa, vaan joka kurssilla oli eri kokoonpano. Lisäksi mulla oli melko paha ahdistushäiriö päällä (mitä en itse silloin tajunnut), joten kun en aluksi saanut vastakaikua, päättelin tietenkin olevani epäonnistunut yksilö, jonka on vain parempi olla hiljaa nurkassa. Niinpä olin sitten yliopistolla aina yksin.

just sopivasti tuli tää video kun yksinäisyyttäni oon viimeset pari päivää taas itkeskelly :D

@pauldenino2560

4 жыл бұрын

Kokeile pari vuotta niin voit alkaa vasta oikeasti itkemään. Okeasti yksinäiset ihmiset ovat olleet täysin yksin helposti yli 10 vuotta.

@sapphrodite2416

4 жыл бұрын

@@pauldenino2560 en tarkottanu sitä et oisin ollu pari päivää yksin jos sitä luulit vaan et viimeset pari päivää kyseinen asia on tiettyjen asioiden takia ollut erittäin vaikea käsitellä ja siksi olen itkenyt lol

@tindi5189

4 жыл бұрын

@@pauldenino2560 ei kai se nyt mikään kilpailu ole :Dd yksinäisyys on kumminki erilaista kaikille ja esim introverttinä ite voin sanoa että välillä tuntuu kivalta olla yksin ja välillä taas on aikoja jollon se ahdistaa ihan helvetisti. Tämmösistä videoista ja kommenteista on apua ihan kaikille 😇

@sapphrodite2416

4 жыл бұрын

@@tindi5189 oof kyllä, itekin introvertti oon ja yleensä rakastan yksin oloa mut siinäki on se huono puoli et sen takia I tend to push people away ja lopulta miul ei sit oo ketää kelle puhua

@tindi5189

4 жыл бұрын

@@sapphrodite2416 joo same, välillä ei vaa jaksais lähtee mihinkää tai jatkuvasti vastata snäppeihin ja sit tajuuki et on vähä etääntyny kaikista :/ oma "vikahan" se tavallaan on mut minkäs sitä omalle luonteellee voi 🙄

Oot Upee Tyyppinä 🤘💃

#saatseuraa on salee jonkun kiihkeän puhelinpalvelun slogan😄 #RitvaIrmeliTässäMoi. Noei, erittäin hyvä idea ja hyvä, et on just Instan kautta, koska siellä just tulee puolitutuille helposti kommentoitua tarinoihin matalalla kynnyksellä.

Hyvä että tuot esille tota, että koulukavereiden kaa ei oo mitään muuta yhteistä kuin se instituutio. Mä en lukiossa sydänystävystynyt kuin yhden ihmisen kanssa ja se on mulle ok, ja illanistujaiset näiden lukiokavereiden kanssa on aina tosi kiusallista :D

Usein on myös sillee et on kavereita mut ei ystäviä

Aikuistuminen tuottaa yksinäisyyttä. Oon kanssa huomannut, että ihmiset 22-24v jälkeen alkaa olemaan todella yksinäisiä ja esim. Nuoremmat ihmiset eivät ole enää kiinnostuneita tutustumaan suhun varsinkin yli 24-26v.

Tärkeä aihe videolle. Ite koen, että monet ihmissuhteet on kariutunu viime vuosina, jotkut sellaset myös mitä on pitäny itelle tosi tärkeinä. Ite oon viime aikoina väsähtäny totaalisesti siihen, että ite pitäis aina jaksaa olla se aloitteentekijä näkemisissä ja kuulumisten vaihtamisessa ja nyt huomannut sen karun todellisuuden, kun ei ite ole laittanut jatkuvasti viestiä ja ehdotellut tapaamisia ja kysellyt kuulumisia. Hiljasta on.

Hyvä video ja tärkeä aihe.

Uuno Turhapuroissa on monta paskaa maneeria ja elämänohjetta, mutta Sörsselssön sen kerran sanoi: "Helpommin saa uuden muijan(=kumppani) kuin hyvän kaverin" ja vaikka pidin tätä alussa paskapuheena, olen joutunut tuohon yhtymään. Ystävyyssuhteet on hiton vaikeita, helpompaa on löytää romanttista seuraa kui platonista.

Oon huomannu et tosi "sosiaaliset" ihmiset kestää järjettömästi paskaa. Niille on tärkeämpää että on ne "sata kaveria" kuin mikä niiden laatu on. Kiinalainen sananlasku on mielestäni äärettömän oikeassa; "jos sinulla on yksi todellinen ystävä, olet siunattu, jos sinulla on kaksi todellista ystävää, olet todella siunattu, jos sinulla on kolme, olet pahasti erehtynyt"

@Daniel-ht8mp

4 жыл бұрын

pitää paikkansa.

Mä oon introvertin ja extrovertin yhdistelmä, ambivertti. Viihdyn seurassa, mutta tarviin myös aikaa itselleni.

Suomessa on 500 000 pysyvästi yksinäistä. Kaikissa ikäryhmissä.

Olet todella fiksu! T: 19v nainen

@chatnoir9038

4 жыл бұрын

Sanni Seppänen Luin 9v nainen ja hämmennyin. Mut joo samaa mieltä.

Pelaa taas simssii

Aha