Eräänä lumisateisena marraskuun iltana vuonna 1873 Tornion vaikutusvaltaiset kauppiaat ja johtajat kokoontuivat pormestari Karl Johan Boströmin asunnolla. Kyse oli oluesta. Pohjolasta puuttui oma panimo, vaikka pellot tuottivat ravinteikasta ohraa ja koski kuljetti valtakunnan puhtainta vettä suoraan tuntureilta.
Tsaarin ajoilta asti toiminut Tornion panimo on lappilaisen sitkeyden perikuva. Se on kokenut kieltolain, konkurssin, maailmansodat ja globaalin kuolettavaksi tarkoitetun iskunkin, mutta lumisen marraskuisen illan päätös pitää. Pohjois-Suomen oluen panemisen pitkä perinne jatkuu jälleen.