Elämän myrskyissä kuljen,
tielleni valoasi suot.
Rakkauden syliin minut suljet,
taakat pyyhkii pois veren vuo.
Pilvet synkät taivaan kun peittää,
epätoivon alle kätkeydyn.
Janoisena, uupuneena aivan,
Mestarini eteen jättäydyn.
Jeesus sua, kuule mua, rukoilen,
armo suo joka nostaa uupuneen.
Veresi haavoihin kätkeydyn,
oi Herra katso puoleeni.
Vuoritietä matkain kun kulkee,
voimatonna usein kompuroin.
Hyvä paimen sielläkin kulkee,
sitoo haavat jalkaini mun.
Elon myrskyt tauonneet on kerran,
voittajana kotiin käydä saan.
Valkopukuun puettuna Herran,
uusin kielin laulan kunniaa.
”Jeesus sua, kuule mua, rukoilen….”