Hyppäsin Rovaniemeltä aamujunaan ja kerkesin makoisasti lauantain päivän avaavalle Ruissalo Amping:in keikalle. Sitten todistin päivän ehkäpä energisimmän yleisökokemuksen, jonka tarjoili Ursus Factory leikkisän rouhealla menollaan.
Seuraava valinta oli paha: Tesseractin ja Maj Karman välillä. Päädyin kuitenkin tekniseen metalliin. Tesseract luikastikin djent-poljennallaan niskalihakset tanssiin kutsuen. Ihmeen vähän oli porukkaa tällä keikalla. kaipa se johtui juurikin tuosta Karman päällekkäis vedosta.
Vähän ruokaa naamariin ja takaisin samalle lavalle Pehmoainon sulosäveliin. Kaikki hitit tulivat, ja keikka oli nimensä mukaista hempeilyä. Koskettavast sanoitukset nostattivat kylmiä väreitä.
Keikkojen välissä ja siirtymissä tuli pyörähdettyä Jytä ja Iskelmää -tansseissa. Seppäsen Artun energioilla oli hyvä jatkaa M:än
tanssittavaan settiin joka sattui matkalle suunnatessamme Oranssi Pazusun keikalle hyvissä ajoin. Festivaalitaika ja defensit minivoiva kollektiivinen humalatila motivoi ihmiset vapautuneeseen tanssiin.
Sitten maistuikin pimeä noitarituaali, pymeyteen avautuva portaali Oranssi Pazuzun tajuntaa ruhjomana. Oma neitsytmatkani kyseisen pändin keikalla oli ehkäpä kuitenkin näiden festien inspiroivin.
Keikka meni harmillisesti The Holyn kanssa päällekkäin, mutta kerkesimme nautiskelemaan kuitenkin puoli tuntia The Holyn tanssittavasta ja saakelin menevästä poljennasta. Huikea bändi, jonka vauhdittamana hyvillä mielin saattoi missata PMMP ensimmäisen vartin. Hinta oli kuitenkin kova, sillä Matkalaulu jäi kuulematta, ja sen olisin kaikista mieluiten halunnut comebackiltä kuulla. Mutta äläpä mitään, sillä seuraava tunti Vesalan ja Luodin, sekä timmissä kunnossa olevan bändin kera oli sellainen nostalgiapommi, joka kirjoitti uuden luvun mun festivaalikohkausten historiaan. Hieno lopetus mahtavalle festivaalille, jossa kaikki toimi hämmentävän hyvin. Tänne taas uudestaan. Se on saletti.