Ykspihlajalaisen Lager Toivo, matruusi/ kertomaa tapahtumasta
Saattue purjehti etelään 13. syyskuuta 1941 reittiä, jota ei oltu ehditty ennalta raivata miinoista. Päivällä havaittiin Ilmarisen miinanraivaimeen tarttunut miina, jota ei saatu irrotetuksi käsivoimin merellä. Kun kello 20.30 pimeys koitti ja saattueen piti kääntyä takaisin, Ilmarinen käännettiin oikean kautta, jotta raivaimeen mahdollisesti tarttunut miina ei törmäisi alukseen.
Käännöksen aikana tapahtui kuitenkin voimakas räjähdys, joka tärisytti laivaa, ja vasemmalta puolelta nousi märssytornin korkuinen vesipatsas. Laiva kallistui nopeasti vasemmalle ja kaatui vajaassa minuutissa. Laiva upposi seitsemän minuutin kuluttua räjähdyksestä. Saattueen muut laivat pelastivat 132 veteen joutunutta, mutta kaikkiaan 271 miestä hukkui. Laivaston komentaja, kommodori Eero Rahola, ja rannikkolaivaston komentaja sekä Ilmarisen päällikkö, komentaja Ragnar Göransson, olivat selviytyneiden joukossa.
Panssarilaiva Ilmarinen oli vuonna 1931 valmistunut rannikkopanssarilaiva, joka oli Suomen laivaston lippulaiva vuonna 1941 tapahtuneeseen uppoamiseensa saakka. Ilmarinen ja sen sisaralus Väinämöinen olivat Suomen laivaston kaikkien aikojen suurimmat alukset. Ilmarinen upposi törmättyään merimiinaan Utön edustalla 13. syyskuuta 1941, jolloin 271 miestä hukkui.