Mittakala oli hakusessa Inarilla. Alamittaisia 35-45-senttisiä otti sekä pinnasta että syvältä. Paikan vaihto ei ensin auttanut, mutta kun päivä ja paikka vaihtuivat vielä kerran niin löytyihän se mitallinen ja alamittaisten tulo lähes loppui.
Yksi päiväsydän uhrattiin reissussa seikkailulle tutustumalla laajaan matalikkoon, jossa emme olleet ennen käyneet. Jos tuuli olisi noussut, kun meloimme Esterillä yli pirunpellon, olisimme olleet lievästi sanoen kusessa. Taivaanrannan tarkkailu olikin hyvin tärkeä osa ylitystä.
Mahtavahan se oli jälleen kokea hetki Inarijärven ainutlaatuisuutta. Uudestaan!
Nyt reissussa oltiin heinäkuun lopussa 2023. Suht lämpöiset kelit ja vesi tekivät mittakalan löytämisestä totuttua hankalampaa.
Inarijärveen tutustumiseen menee vuosia, kun vain kerran vuodessa pääsee hetkeksi piipahtamaan, mutta siitä se hauskuus osaksi myös tulee. Onhan sen järvien järvi!