Säv./san. Yari
syksy on muutakin kuin kesän kuolemaa
mä painan nenän kiinni ikkunaan
huoneeseen on joskus jäänyt perhonen
sä kysyt: Miltä tuntuu pyydystää?
hiekkarannat ne ihmiset vei mukanaan
eikä jäätelöä tartte jonottaa
sä naurat: Voiko kesä olla vain valokuvia?
suljet kaiken punaiseen rasiaan
en näe susta unia mutta herään vierelläsi
aurinko on vielä kerran syyskuun yllä
maassakin on huurre, kaivan talven vaatteet esiin
puut riisuuntuu, laivat lähtee lämpimämpiin vesiin
syksy on muidenkin kuin surullisten laulujen
ensi yönä järven yli kävellään
jos ei paista kuu, mä sytytän sen
jätän meille just sen verran palamaan
kun sä tanssit ja tanssit, sun naurus aikoo sanoa
mennään syviin metsiin vaeltaa
jätetään runot, juodaan ja pudotaan
katotaan tarkkaan maailmaa
huone on pölyinen, sekaisin ja pimeä
sinä nukahdat vähän jälkeen suudelman
nyt on hyvä olla, kun ei mistään jää kiinni
kun päästää linnut irti, ne vie pilvet, ne vie taivaan