Tässä jaksossa vastataan usein kysyttyihin kysymyksiin syömishäiriöistä.
Syömishäiriöön sairastuminen johtuu yleensä psyykkisestä pahoinvoinnista, kuten ahdistuksesta, ulkopuolisuuden tunteesta tai masennuksesta. Syömishäiriö tarjoutuu yleensä ikään kuin ratkaisuksi ongelmiin. Laihtuminen saattaa aluksi kohottaa itsetuntoa, mutta lähteekin helposti käsistä. Syömishäiriö voi tuoda hallinnantunnetta syömisen kontrolloinnin avulla.
Syömishäiriöt on usein määritelty siten, kuin ne esiintyvät naisilla, mutta syömishäiriö ei ole suinkaan pelkästään naisten ongelma. Myös miehillä esiintyy syömishäiriöitä, mutta niiden oireenkuva voi olla erinäköinen kuin naisilla. Syömishäiriöt eivät myöskään kosketa vain miehiä ja naisia, vaan kaikkia sukupuolia. Syömishäiriökeskuksen hoitomalli ottaa huomioon koko sukupuolten kirjon.
Harrastukset, joissa kehon koko tai estetiikka on keskisessä roolissa, voivat altistaa kehonkuvapaineille ja syömishäiriölle. Mikäli ympärillä on paljon omaa kehoaan kritisoivia henkilöitä, heidän puheensa saattaa vaikuttaa myös syömishäiriön syntyyn.
Esimerkiksi omaa kehoaan parjaavat vanhemmat voivat siirtää kehoa koskevat paineet myös lapselle.
Sosiaalisen median kautta on helppo omaksua epärealistisia odotuksia omalle keholle.
Syömishäiriö alkaa usein siitä, että joku huomauttaa painosta. Esimerkiksi anoreksian oireet saattavat "tarttua" nuorten keskuudessa, kun toisten käyttäytymisestä ja ulkomuodosta otetaan mallia. Nuoruusiässä kavereiden mielipiteet ovat todella tärkeitä. Teini yrittää kelvata kaveripiirilleen.
Yltäkylläisyys voi ohjata liialliseen syömiseen. Kulttuureissa, joissa ei ole saatavilla liikaa ruokaa, ei esiinny juurikaan syömishäiriöitä.
Epätyypillinen syömishäiriö, jossa vain osa tietyn syömishäiriötyypin kriteereistä täyttyy, on kaikista yleisin. Ahmintahäiriö (binge eating disorder) on myös hyvin yleinen. Kriteerit täyttävistä syömishäiriöistä yleisin on bulimia. Bulimiaan sairastutaan yleensä vähän myöhemmässä nuoruusiässä verrattuna anoreksiaan. Syömishäiriötä esiintyy kuitenkin kaikenikäisillä.
Kuinka ottaa syömishäiriö puheeksi?
- Suoraan, mutta pitää ottaa huomioon, että asia on arka ja tunteita herättävä ja sitä halutaan usein salata. Huomaavaisuus ja lempeys ovat avainasemassa. Keskustelu vaatii aikaa ja rauhaa.
Voit aloittaa keskustelun esimerkiksi näillä lauseilla:
- "Mä oon huomannut sun käytöksessä tällaisen muutoksen. Miten sä voit?"
- "Mä olen huolissani susta. Miten sulla menee?"
- "Mä välitän susta ja siksi olen huolissani."
Sano, mitä olet havainnut ja että olet sen vuoksi huolissasi. Älä aloita keskustelua aggressiivisella tai negatiivisella, vaan välittävällä tavalla. Ei kannata kuitenkaan odottaa, että tulee hyvin vastaanotetuksi, koska aihe on usein arka. Älä kuitenkaan anna tilanteen pahentua, vaikka läheinen ei suostuisikaan heti puhumaan asiasta. Varaa keskustelulle paljon aikaa. Älä anna viestiä, että läheisesi olisi jotenkin vääränlainen.
Tyypillinen tarina:
"Mä olin vihainen silloin, kun kaveri otti terveydenhoitajaan yhteyttä, ja sit ne otti muhun yhteyttä. Tuntui että se petti mut ihan totaalisesti, mutta myöhemmin tajusin, että se pelasti mun hengen."
Voiko syömishäiriöön kuolla?
- Kyllä, syömishäiriöön voi kuolla.
- 10-20% anoreksiaa sairastavista kuolee ennenaikaisesti.
Kun syömishäiriötä sairastava menehtyy, yleisin kuolinsyy on itsemurha. Kyse on siis todella vakavasta psyykkisestä sairaudesta ja ahdistavasta tilanteesta.
Syömishäiriöepäilyt tulee aina ottaa tosissaan. Erityisesti, kun ihminen itse kertoo omista syömishäiriöepäilyistään, on syytä kuunnella tarkkaan.
Ahmiminen ja oksentaminen rasittavat kehoa valtavasti
- Ahmimishäiriössä oksentaminen häiritsee kehon elektrolyyttitasapainoa merkittävästi, mikä saattaa johtaa rytmihäiriöihin ja sydänkohtaukseen.
Mitä tehdä, jos läheiselläni on syömishäiriö, mutta hän ei suostu menemään hoitoon?
- Jos oma lapsi on sairastunut syömishäiriöön, hänet joudutaan toisinaan pakottamaan hoitoon. Tässä tapauksessa on syytä käyttää vanhemman oikeutta (ja velvollisuutta) ajatella lapsensa parasta, kun lapsi ei siihen itse kykene.
Täysi-ikäisille on äärimmäisenä keinona pakkohoito, mikäli tilanne on hengenvaarallinen, mutta muuten täysi-ikäistä ei voi pakottaa hoitoon. Silloin häntä rohkaistaan ja tuetaan ottamaan apua vastaan. Moni tarvitsee myös itse tukea silloin, kun oma läheinen on sairastunut.
Hoidon välttely on yleensä rohkeuden puutetta, eikä motivaation puutetta. Rohkeus paranemiseen voikin usein löytyä ja vahvistua läheisten tuen ja ammattilaisten avulla.
Syömishäiriöön sairastuneet kokevat usein ilmentävänsä arvojaan, kun toimivat sairauden sanelemilla tavoilla. Vähäinen syöminen saatetaan kokea esimerkiksi maapallon varoja säästävänä tapana elää. Hoidossa autetaan potilasta löytämään oman terveyden kannalta turvallisempia tapoja elää arvojensa mukaisesti.