Suo anteeksi on ilta myöhäinen, mua esti tie ja pitkä vuolas virta, näin ikkunoistas tulen loistavan, sun luokses riensi kaipaavainen mieli. Sain kuulla että jätät seudun tään, niin tuskalla mä tuota ootin illoin. Sun kanssas kulkea saanko enää laisinkaan Kun minä itken yöt, minä joka itkin harvoin. Nuo polut joita kanssas astelin Niintuskalla mä tuota usein mietin Palava lempesi ei unholn jää Tuota aatosta ei sydämeni salli Mä hiivin hiljaa alle sun ikkunan ja kolkutin Sen ruudun ala reunaan, sä hento riensit sun ovesi avaamaan, sain syleillä mä kevään ensi kukkaa Mut pianhan ne haihtuu nuo lapsuus ihanteet, ei ruusut enää poskillani loista Sun kanssas kulkea saanko milloinkaan. Minä itken yöt mä joka itkin harvoin
Пікірлер: 4
Voisi kiitos sora
🇦🇱❤🇦🇱❤🇦🇱😎✌😎
🇪🇺🇫🇮🇪🇺😰👹😰
Suo anteeksi on ilta myöhäinen, mua esti tie ja pitkä vuolas virta, näin ikkunoistas tulen loistavan, sun luokses riensi kaipaavainen mieli. Sain kuulla että jätät seudun tään, niin tuskalla mä tuota ootin illoin. Sun kanssas kulkea saanko enää laisinkaan Kun minä itken yöt, minä joka itkin harvoin. Nuo polut joita kanssas astelin Niintuskalla mä tuota usein mietin Palava lempesi ei unholn jää Tuota aatosta ei sydämeni salli Mä hiivin hiljaa alle sun ikkunan ja kolkutin Sen ruudun ala reunaan, sä hento riensit sun ovesi avaamaan, sain syleillä mä kevään ensi kukkaa Mut pianhan ne haihtuu nuo lapsuus ihanteet, ei ruusut enää poskillani loista Sun kanssas kulkea saanko milloinkaan. Minä itken yöt mä joka itkin harvoin