Häkellyttävää!!! Kertakaikkisen. Bravo! Toivon kipinä uusista kausista oli hiipunut jo lähes olemattoman partaalle. Vuonna 2015 mietin, että tämä ohjelma on mielenkiintoisempi ja hauskempi kuin mitä olisin mielikuvituksettomuuspäissäni voinut miltään ohjelmalta ylipäätään toivoa. Jaksojen katselua seurasi välitön uusintakierros kuunnellen. Suosikkijaksot saivat vielä uusinnan uusinnan. Reilun parin vuoden jälkeen oli helppo päätyä ajattelemaan, että tuskinpa ne pläjäykset olivat kuitenkaan mitään erityisen poikkeuksellista. Yksi ensimmäisistä kuuntelemistani podcast -tyylisistä sisällöistä oli saanut vain hopeareunukset, sillä olihan se sinetöinyt kyseisen formaatin aseman päivittäisenä, elämää ylevöittävänä, opettavaisuudellaan sekä viihdyttävyydellään elämänlaatua merkittävästi kohentavana osatekijänä. Oli täysin loogista ajatella näin. Mutta mutta... Pääsittepä jätkät yllättämään. Muistoissa värittyneiksi epäilemäni ohjelman taika ja laatu ovatkin edelleen tallella - tämän perusteella jopa korkoa kasvaneina. Ohjelmaa katsoessani saan hämmästyksestä soikeana ihmetellä, miten on mahdollista ylläpitää kuulemaamme keskustelun laatua sekä verbaalista nokkeluutta, nopeutta ja mehevyyttä - tunnista, minuutista ja sekunnista toiseen. Olen jokaista jaksoa katsellessani aivan varma, että kohta se pakostakin romahtaa, tai edes notkahtaa. Mutta niin vain ei käy... Ja huh mitkä henkilökemiat. Tai ainakin illuusio siitä. Jaksosta toiseen, myös vieraiden kanssa. Mahtavaa. Hieman yliampuvasti voisin sanoa, että nämä jaksot ovat aarrearkku ja lahja kaikille suomen kielen taitaville. Ainakin potentiaalisesti. Kunpa vain mahdollisimman moni löytäisi näiden ääreen. Saataisiin epäilyksettä kohotettua ihmisten kokemaa elämisen mielekkyyttä. Jokainen poiminee ohjelmasta hieman erilaisen yhdistelmän työkaluja tai inspiraation aihioita. Koska kyseessä on aarrearkku, niukkuuden sijaan ongelmaksi kehkeytyy runsaudenpula, johon ratkaisuna on jaksojen kuunteleminen uudelleen, mahdollisimman monien asioiden liittämiseksi osaksi omaa elämää. Tämä on nimeä myöten täydellisen onnistunut kokonaisuus. Nimenomaan inspiradio. Ei ollut mitään toivoa nukahtaa tämän jakson jälkeen. Reilun tunnin yritys, joka oli pimeän huoneen katon tapittamista, silmät hurmoksesta kiiluen. Varmistaakseni, että saatte edes pienen osan ansaitsemastanne kiitoksesta, päätin kanavoida puhaltamanne inspiraation tähän kommenttiin. Ylistystä voisi jatkaa vielä pitkään, mutta viesti lienee selvä. Olen loputtoman kiitollinen.

Tässä kuluu varmaan viikko kun pitää kuunnella nuo Patan jutut niin monesti uudestaan. Menee kaikkien aikojen podcast-listassa ihan kärkipäähän, kiitos äijille!

Kuuntelin puolet eilen illalla. Näin unta, että jouduttiin laskettelukeskuksessa lumivyöryyn ja kaverin jalka väänty 90 astetta. Onneks olin varautunu Patan what if skenaarioilla ja väänsin sen jalan takas paikoilleen. Hyvä podcast! Näitä ollaan ootettu

Yks parhaista podcasteista ja sai kyllä nauraa :D

Aivan huikee haastattelu ja huikee tyyppi!! Kiitos!

Ai että! Aivan timanttinen jakso! Kiitos teille. :)

AIVAN PARASTA!!!!!!!!! Kiitos kun jatkatte!

Nyt on kovaa settiä!!! Iso peukku!

Hienoa! Näitä on odotettu!

Huhhuh, olis voinu olla pidempiki setti. Aivan huikeeta settiä!

Ilmeisesti Banaani-Häkkinen on tämä edesmennyt herra: fi.wikipedia.org/wiki/Markku_H%C3%A4kkinen

En koskaan kirjiota kommentteja mut nyt oli niin timanttista settii et pakko nostaa virtuaalihattu. Aivan parasta ja Pata on kyl mun toteemieläin.

Loistavaa!!!

Eeppistä!

*Kiitos 'InspiRadio' Erittäin kiinnostava video. Tässä minun ja Kari Rajatalon (kamera/leikkaus) kotoisin Kemijärveltä. Minä John Koistinen-Lindgren "Bangkok-Jomppa" Virroilla syntynyt. CarSanook videossa meidän matka FORD Raptorilla Bangkoista pohjois THAIMAAHAN, Myanmaarin (Burman) rajamaille, Mae Sot kaupunkiin* kzread.info/dash/bejne/eG15upKSd9apZqg.html

19:25 *FISKARS sakset, Made in Finland tietysti! Bangkok-Jomppa, taas*

BANAANIHÄKKINEN ON MUUTEN MARKKU HÄKKINEN, TUNNETTU BANAANITUTKIJA