Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuhe 9.11.2022 / Sari Essayah
Välikysymys hallituksen EU-vaikuttamisen laiminlyönneistä ennallistamisasetuksessa
Arvoisa puhemies,
”Meillä taitaa olla sama suunta”, pohtivat sosialidemokraatit ennen vaaleja. Juuri tällaiselta pohdinnalta nykyhallituksen työskentely vaikuttaakin - asia toisensa jälkeen arvotaan, onko suunta sama vai sittenkin eri. Ennallistamisasetuksen käsittely ja kannanmuodostus on siitä tuorein esimerkki.
EU-politiikassa yhteisen suunnan löytäminen on erityisen tärkeää, jotta Suomi voi puhua unionin suuntaan yhdellä suulla ja löytää vaikuttamiseen parhaat kumppanit jäsenmaiden joukosta ajoissa. Hallitus on myöhästynyt EU-vaikuttamisessa tavan takaa. Keskustan ja Vihreiden riitaisuus uhkaa maksaa Suomelle maltaita, ja tämän pääministeri on EU-politiikan johtajana sallinut. Brysseliin on viety Suomesta kilvan vähintään kahta eri viestiä. Tämä ei ole voittava vaikuttamisstrategia, sen ymmärtää jokainen tässä salissa.
Kuten maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossa todetaan, valtioneuvoston tulee käsitellä EU-asiat sellaisella aikataululla, että eduskunnalla on aito mahdollisuus harkita toissijaisuushuomautuksen tekemistä. Näin ei nyt tapahtunut. Hallitus ei voi piiloutua eduskunnan selän taakse, sillä olemme yhdessä linjanneet, että toissijaisuusasioissa kannat muodostetaan yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. EU-asioiden käsittelyssä valtioneuvoston on kiirehdittävä sellaisten kirjelmien toimittamista eduskuntaan, missä ehdotuksen toissijaisuusperiaatteen vastaisuudesta on esitetty meillä tai muissa jäsenvaltioissa epäilyjä. Ruotsi ilmaisi jo hyvissä ajoin vastustavansa esitystä, koska se rikkoo toissijaisuusperiaatetta. On käsittämätöntä, että Suomi ei pysty samaan kuin länsinaapuri vaalikiireidensä keskellä pystyi.
Komission esityksen tarkoituksena on antaa EU:lle valtaa aloittaa jäsenmaiden ekosysteemien ennallistaminen seurattavien sitovien tavoitteiden ja velvoitteiden pohjalta. Ennallistamisvaateet tähtäävät sinällään tärkeään luonnon monimuotoisuuden edistämiseen, mutta asiantuntijoiden mukaan edes ilmastovaikutukset eivät ole yksiselitteisiä ja esitys on jopa biodiversiteetin kannalta heikko. Mitä järkeä on lisätä suojelua pääsääntöisesti boreaalisessa havumetsässä, kun Keski- ja Etelä-Euroopassa metsien lajikirjo olisi moninkertainen?
Suomelle esitys on erityisen ongelmallinen. Suomen metsistä ollaan tekemässä Keski- ja Etelä-Euroopan maiden suojelureservaattia - jonka kulut me maksamme. Bruttokansantuotteeseen suhteutettuna Suomelle muodostuisi kustannuksia EU-jäsenvaltioista eniten, eikä miljardilaskussa ole edes huomioitu vaikutuksia arvonlisäykseen ja työllisyyteen metsäsektorilla ja muilla kansantalouden toimialoilla.
Komissio, eikä mikään muukaan taho, ole pystynyt avaamaan, mihin esityksen laskennalliset 10 miljardin hyödyt perustuvat. On aika vaikea nähdä esimerkiksi luontomatkailun miljardien kasvua alueella, jossa on jo laajat luonnonsuojelualueet ja kansallispuistot, yli puolet Euroopan tiukasti suojelluista metsistä sekä toimivat joka miehen oikeudet. Lisäksi metsien vapaaehtoinen suojelu lisääntyy meillä koko ajan Metso- ja Helmi-ohjelmien myötä. Myöskään esityksen seurauksista maataloudelle ei ole puhuttu riittävästi aikana, jolloin turvepohjaisia peltojamme tarvitaan ruokaturvan varmistamiseen eikä komission ohjein ojat tukkimalla leikkimään riisipeltoja.
Erityisen vakava ongelma on taas yhden kokonaisen politiikkasektorin siirtyminen pois demokraattisesta, kansallisesta päätösvallasta. Esitys kaventaa merkittävästi eduskunnan budjettisuvereniteettia ja loukkaa omaisuudensuojaa. Hallituksen tuore kanta valtiovarainvaliokunnan lausunnossa tältä päivältä osoittaa, että hallitus on valmis myymään päätösvallan metsistämme EU:lle, kunhan hinnasta sovitaan. Ihmettelen tätä syvästi, erityisesti Keskustan osalta. Me Kristillisdemokraatit emme hyväksy metsäpolitiikan valumista unionin päätösvaltaan.
Marinin hallitus on ehtinyt tehdä monta Suomelle kallista EU-päätöstä. Hallitus hyväksyi hätäisesti kyhätyn elpymisvälineen ja avasi portit uusille tulonsiirroille. Veronmaksajien rahoja on valunut eteläeurooppalaisten energiaremontteihin ja ilmastotoimien sosiaalirahaston kautta suorana sosiaaliturvana sähkö- ja energialaskuihin, mikä on täysin vastoin pääministerin vakuuttelua eduskunnalle. Taksonomiassa delegoiduin päätöksin rahoituksen ohjaus lipui käsistämme. Nyt sitten Suomen kaavaillaan vielä ottavan hoitaakseen Euroopan luontomuseon tehtävät. Mitä seuraavaksi?
Erään vaalikampanjan iskulauseena oli jokunen vuosi sitten ”Suomella töissä”. Suosittelen hallitusta harkitsemaan samaa. On hyvä katsoa peiliin ja kysyä, kenelle me töitä teemme. Meneekö teillä - arvoisa hallitus- jossain raja vallan siirrolle pois kansalaisilta ja Suomen köyhdyttämiselle?
Keskustakin lupasi aikanaan vaalikampanjassaan ”Suomen arvoisia tekoja”. Niille olisi nyt tilausta.